Powered By Blogger

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Pyöräretki Valon kaupungissa



Keskiviikkona alkoi olla jo valmista Valon kaupunki-tapahtumaan. Pyöräilin illalla Empun Tuppereilla ja näin matkoillani yhtä sun toista.

Mattilanniemessä valmistauduttiin jo jouluun 




Järvessä kellui vesikukka...


Ylistön kampuksellakin oli jotakin tekeillä...


Lähestyin selvästikin taidetunnelia...


Paikalle asteli nuorimies, joka oli ollut kesällä paikalla, kun graffititaiteilijat olivat olleet töissä ja kuulemma tarjonnut heille hellepäivän oluet. Hauska kuulla ;)


Katselemista riitti...











Ja sielläkin oli yksi murheellinen mursu...




Ja Tupperit olivat ennen kaikkea HAUSKAT :) Tilauksenkin tein...




Kahvin kanssa oli niin valtavasti herkkuja, että ei siellä ainakaan nälkä jäänyt 


Ja ihana muumimuki 


Pari annosta omena-kaurapaistosta ja sitten vielä nämä juhlaruuat: porkkanakakku ja lusikkaleivät 


Ja kuka voitti arpajaisissa?


Kotimatkalle läksin pilkkopimeässä...


...Yrttisuon perhepuiston kautta. Sielläkin näkyi Valon kaupunki.

Kuokkalan Yrttipuistoon sijoitettu Antti Maasalon Rakastan-veistos (1985) on kiinteä osa puistoalueen ympäristöarkkitehtuuria. Yrttipuisto, sen yhteydessä oleva perhepuisto sekä ympäröivä asuinalue suunniteltiin samanaikaisesti vuoden 1985 asuntomessuille. Rakastan-teoksen lisäksi Maasalo on suunnitellut Yrttisuon perhepuistoon myös kaksi toiminnallista leikkiveistosta: puutarhakeinun ”Toukka” sekä karusellin ”Tanssiin kutsu”.

Maasalon kineettisen valoveistoksen Rakastan runko on ruostumatonta, helmiäisväreillä päällystettyä terästä. Rungosta lähtee ulospäin kuusi kiillotettua terässiivekettä, jotka pyörivät tuulen voimalla rungon ympäri. Muita teoksen valmistusmateriaaleja ovat valo, ilma ja ympäristö. Teos muuttaa ilmettään luonnon valaistuksen ja sääolojen mukaisesti. Sen pinnasta heijastuvat paitsi taivas ja luonto myös katsojan oma kuva. Veistos pyrkii muistuttamaan, että huolimatta kaikesta teknologiastaan ihminen on osa luontoa.
 
Pimeässä minulta katosi suuntavaisto, enkä osannut suunnistaa polkuja pitkin kotiin päin...


Suuntasin siis varman päälle kohti Kuokkalan siltaa -kuutamossa 


Tuuli oli hirmuinen, en halunnut sillalle, vaan sillan vierestä Rantaraitille...



Kuokkalan silta jäi taakse...


...ja Ylistön silta alkoi häämöttää...





Hyöky eli yöllistä elämäänsä...




Sitten sillan yli...


 ...ja joulu voi tulla 




Niin mukava ilta ja niin hieno pyöräretki


2 kommenttia:

  1. Aika veikeät nuo lumiukot näin sulan maan aikaan :)

    Saat tosi hyviä kuvia pimeässä, olet taitava kuvaaja! Näitä katselee ihan ilokseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt se sisko siellä taas vähän liikaa kehuu ❤ Ja lainakamera tällä kertaa... Lumiukot ei lunta kaipaa -vai miten se nyt meni :D

      Poista