365 kuppia kahvia: Näyttelyitä ja kahvia kotikaupungissa ❤️

Ensin kahvia ❤️

Aloitettiin tyttöjen kanssa kahden viikon kirppispöytä...

...ja sen kunniaksi Keskustan kirppis tarjosi kahvit ❤️

Olin päättänyt pitää pöydän järjestyksessä, parikin kertaa kävin ensimmäisenä päivänä siistimässä ja toteamassa, että kylläpä kauppa käy :) Aikaisemmin kerroinkin jo Aalto kylässä-esityksestä. Ennen iltaa oli keksittävä muutakin viihdykettä kaupungilla kuin Kirppiksellä hengailu. Museot! Nyt pääsee jälleen museoihin ja minulla on museokortti!

Käsityömuseossa menin ensiksi perusnäyttelyyn. Nappasin mukaani MUSEOHAASTE-lomakkeen https://museot.fi/museohaaste2020 ja katsoin montako tehtävää sain suoritettua käymällä Käsityömuseon perusnäyttelyssä:

2. Teos, joka viittaa johonkin muuhun teokseen esim. toiseen taideteokseen tai kirjaan.

Naisen puku muistuttaa minun mielestäni Mansikkatytön pukua.

Mansikkatyttö on taiteilija Nils Schillmarkin noin vuonna 1782 maalaama öljyvärimaalaus. Maalauksen mallina on ollut aatelistyttö Ulrika Charlotta Armfelt.

5. Etsi museosta ryijy, nyplättyä pitsiä ja rukinlapa.

Ryijy (kaksi ryijyä)

Nyplättyä pitsiä

Rukinlapa

12. Vieraile mielestäsi vaikeaa tai tabuna pidettyä aihetta käsittelevässä näyttelyssä.

Käsityömuseossa on esillä myös alusvaatteita...

...sekä kuukautissuojia.

Naisten hameen alusiin liittyy myös tietenkin luonnollisena osana myös kuukautiset. Niiden kanssa piti pärjätä jo aikana ennen ohuita terveyssiteitä, tamponeja ja kuukuppeja.

1900-luvun alkupuolella uskottiin, että kuukautiset puhdistivat naisruumiin pahasta verestä, ja että kuukautisveri on myrkyllistä. Looginen seuraus tästä oli, että kuukautisveren annettiin vuotaa vapaasti. Käytössä saattoi olla erityisiä kuukautisten aikaan käytettäviä vaatteita, joihin valuva kuukautisveri kertyi. Hameita saatettiin pitää kuukautisten aikana useita päällekkäin ja yksi hameista saattoi olla paksu ja topattu ”toppiverho”. Eräs kuukautisten kansanomainen nimi olikin ”vaateelliset”, sillä naisten alusvaatteiden verijäljistähän näki, milloin tällä oli kuukautiset.

Kuukautissuojiakin kuitenkin oli useita erilaisia käytössä. Itse tehtyjä, ”naisten salaisia käsitöitä”, valmistettiin monella eri tavalla. Siteitä voitiin virkata tai neuloa ja niihin laittaa täytteeksi pellavaa, puuvillaa tai sillaa (viskoosia). Myös kangasta taiteltiin moninkerroin suojaksi. Ne saattoivat olla aukinaisina neliskulmaisia, ison nenäliinan kokoisia kappaleita, joissa oli silmukat kulmissa ja niitä käytettiin vinoon taitettuna. Saattoipa niihin olla myös kirjailtu käyttäjän nimikirjaimet.

Kovin pieniä ja sieviä nämä suojat eivät olleet, pituudet vaihtelivat kiinnitysmekanismin mukaan 30 sentistä 50 senttimetriin. Suoraan vyötäröllä olevaan nauhaan pujotettavan siteen oli oltava pidempi kuin siteen, joka kiinnitettiin sidevyöstä roikkuviin nauhoihin. Myös sukkanauhaliivien reunaan saatettiin ommella napit, johon side tarvittaessa kiinnitettiin.

Jos naisten alushousuista ei sopinut puhua, niin vielä vähemmän puhuttiin kuukautisista. Ja jos puhuttiin, niin ei ainakaan oikeilla nimillä, vaan puhuttiin kallenkauluksista, linnunkiikuista ja vieraskamarin ikkunaverhoista. Vaikenemisen perinne sai aikaan sen, että siteiden valmistamiseen ei tahtonut löytyä mistään ohjeita ainakaan kirjallisina. Jotkut harvat saivat tarkat ohjeet ja neuvot äideiltään, mutta suurin osa sai itse keksiä ja kokeilla omat mallinsa, jotka ajan ja käytön myötä löysivät parhaan ja sopivimman muotonsa. 1930-luvulla Martta-seurassa järjestettiin kursseja, joilla neulottiin mm. pumpulilangasta terveyssiteitä.

https://www.craftmuseum.fi/blogit/suomen-kasityon-museon-blogi/alushousujen-kertomaa

20. Etsi museosta laiva, lentokone ja juna

Laiva

Lentokone

Juna (Tämän lisäsin, kun olin käynyt Keski-Suomen Museossa)

23. Etsi museosta lapsuudestasi tuttu esine.

Koska olen itsekin jo museokamaa, niin museohan on täynnä lapsuudestani tuttuja esineitä. Valitsin tämän kuvan, jonka esineet muistuttavat minua isästä ❤️

43. Tutustu museossa jonkin vähemmistön historiaan tai taiteeseen.

Käsityömuseossa kerrottiin saamelaisista:

Kaksi vähemmistöä kohtaavat:

Vain kuusi tehtävää suoritettu. Jatkan sitten muissa museoissa (jos muistan).

Mutta sitten Muihin Käsityömuseon näyttelyihin.

Näyttelyssä on esillä Leena Jääskeläisen valmistamia kansanpukuja. Niiden valmistamiseen on osallistunut myös Leenan tytär Anastasia, jonka taidonnäytteitä ovat upeat kirjailut ja korut. Myös osa näyttelyn esineistä on valmistettu Jääskeläisen perheessä.

Naisen puku

Naimisissa olevan naisen juhlapuku ja nuoren naisen juhlapuku (Neitien vaatteet)

Pojan puku, tytön puku ja naimisissa olevan naisen juhlapuku

Toisen kerroksen luentosalista löytyi seuraava näyttely:

Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi tähän "Alkumetsä"-teokseen. Tekijä on taidekäsityöläinen Tarja Heikkilä -joka sattuu olemaan taidekoulukaverini :)

Alkumetsä -installaation lähtökohtana on Heikkilän muisto lapsuudenkodin lähellä sijainneesta kuusimetsästä, joka oli suhteellisen pienestä koostaan huolimatta niin pelottava, ettei sinne uskaltanut yksin astua. ”Alkumetsä-teos on muovautunut muistojeni, kädentaitojeni ja risun ominaisluonteen yhdistelmästä. Työskentelyprosessi on ollut hidas ja teoksen lopullinen muoto on syntynyt prosessin aikana – risu risulta, materiaalia kuunnellen ja kunnioittaen. Se on sadunomainen versio lapsuuteni metsästä. Korkean kuusikon keskellä on outo lintuhirviö, joka symbolisoi metsään liittyviä todellisia ja kuvitteellisia vaaroja, salaisuuksia”, Heikkilä kuvaa.

https://www.craftmuseum.fi/metsasta-kasin

Koivisto Studion teos "Metsän salat"

Metsän salat -teoksen inspiraatio syntyi valonheijastuksista metsässä ja metsämaisemasta eri perspektiiveistä. Näkymä ja valo muuttuvat, kun teosta katsoo eri suunnista. Selkeät linjat ja sileät pinnat yhdistettynä luonnon muovaamaan rösöiseen pintaan luovat kiehtovan kontrastin. ”Teoksen kolmesta osasta syntyvä lähes sulkeutunut muoto kuvaa metsän salaperäisyyttä ja samalla suojaa, jonka se tarjoaa. Metsässä on hyvä olla”, Susanna ja Tobias Feuerbacher kuvaavat.

https://www.craftmuseum.fi/metsasta-kasin

Antrei Hartikaisen "Nousee niin kuin sieniä sateella" -teos pohjautuu Hartikaisen aiemmin toteuttamiin FOSSUS veistoksiin, mutta nyt esiin tuleva kokonaisuus koostuu kookkaammista ja korkeammista veistoksista. Puuseppämestarina Hartikainen toteutti teoksen pääosin käsin veistämällä. Teosten muodot, mittakaava ja erilaiset pinnat syntyvät tutkimalla ihmisen, ilmaston ja luonnon muokkaamaa maisemaa eri vuodenaikoina eri etäisyyksiltä ja perspektiiveistä.

https://www.craftmuseum.fi/metsasta-kasin

Taivaan täydeltä lastulintuja ❤️

Minusta puu on vastustamatonta. Olenhan puusepän / rakentajan tytär. Näistä syistä nyt seuraa vastustamattoman ihana kimara puutavaraa ❤️ Jokaisen kuvan kohdalla pystyn tuntemaan eri puulajien tuoksut. Ihanaa ❤️