LOMAKUPPI ja mitä se tarkoittaa...
Hitaita aamuja:
Kahviloita:
Wilhelminassa omassa nurkkapöydässäni. Hetken kuluttua sain Esikoisen seurakseni ❤️
Lisää hitaita aamuja:
Lisää kahvia:
Ja hyviä kirjoja:
Lisää hyviä kirjoja:
Lisää kahviloita:
Ja totta kai maailman parasta korvapuustia ❤️
Kaveri siellä ❤️
Yllätyksiä:
Hitaita aamuja...
Hyviä kirjoja...
Vera Vala on asunut Italiassa lähes 20 vuotta. Hän on opiskellut kieliä
ja kirjallisuutta. Nykyisin hän asuu Milanossa miehensä ja tyttärensä
kanssa. Vapaa-aikanaan hän opiskelee italialaisen keittiön saloja ja
muinaishistoriaa. Ammatikseen Vala bongailee murhaajaehdokkaita
piazzoilta ja kirjoittaa Italia-aiheisia kolumneja.
Vera Valan esikoisromaani Kuolema sypressin varjossa aloittaa aistikkaan Arianna de Bellis tutkii
-sarjan. Italiaan sijoittuvan dekkarisarjan ensimmäinen osa on
auringonpaahteinen ja rehevästi tuoksuva tarina, jonka tihenevä
juonikuvio pitää otteessaan ja joka kohottaa lukijansa arjen
yläpuolelle.
Etsivätoimiston osakas, italialais-suomalainen Arianna de Bellis elää
ylellistä mutta yksinäistä elämää Roomassa. Nuori, leskeksi jäänyt
punapää on miehensä Giovannin kuoleman jälkeen ryhtynyt ratkomaan
rikoksia. Tolfan pikkukylässä on surmattu vaalea amerikkalaiskaunotar.
Lily Montgomery pani eläessään kylän miesten päät pyörälle, ja Arianna
huomaa pian, että viettelijättäreksi leimatulla naisella on riittänyt
vihamiehiä. Hänen ruumiinsa löytyy kosteasta mullasta muinaiselta
etruskien palvontapaikalta. Lilyn lanko, Realen hotellisuvun hurmuri
Luciano pyytää Ariannaa etsimään murhaajan. Jäljittäessään kylmäveristä
tappajaa Arianna huomaa, että Tolfan kylä kuhisee kateutta, menetettyä
rakkautta ja kostonjanoa. Tutkimusten edetessä ja salaisuuksien
paljastuessa Arianna saa huomata joutuneensa seuraavaksi tappolistalle.
Eikä kukaan pääse pakenemaan taustalla häälyvän mafian synkkää varjoa.
Veera Valan tekstiä oli todella nautinto lukea ❤️ Tykkään siitä, että tekstin eteen on tehty taustatyötä ja faktat ovat tosia kertoipa Vala sitten kirsikoista, etelänpäiväkiitäjästä tai lautumista. Ihanaa, että oltiin Italiassa ja hurmaavaa, kuinka Vala tarjoili Italiaa lukijoille kaikilla aisteilla. Haluan tarjota kaikille mahdollisuuden tällaisesta aisti-iloittelusta ja kopioin tähän 16 riviä kirjan sivulta 313 (Aku Ankan rekisterinumero, HIH!):
"He kävelivät kallion huippua kohti korkean heinän läpi. Arianna haistoi luonnonkukkien pistävänmakean tuoksun. Heinäsirkkojen konsertti oli korvia huumaava, sitä säesti kimalaisten surina. Arianna huiskautti pörisevän paarman kauemmaksi. Niitylle äkillisesti pujahtanut tuulenpuuska tuntui helpottavalta. Kuului kevyttä huminaa, kun tuuli kutoi kuvioitaan allaan taipuvaan heinikkoon.
Luigi jatkoi määrätietoisesti kohti luostarinraunioita Arianna ja Angelo perässään. Perillä hän käveli aivan kallion reunalle ja pysähtyi katsomaan Braccianon väliseen laaksoon avautuvaa maisemaa. Osin kullankeltaiset, osin vihreät kukkulat näyttivät jatkuvan loputtomiin. Siellä täällä pienet jokipahaset ja purot leikkasivat niittyjä ja tekivät niistä kuvankauniin tilkkutäkin. Ariannaa harmitti, ettei hän ollut ottanut mukaansa kunnon kameraa. Monte Piantangelin näkymät salpasivat hengen. Ariannan valtasi muutaman ohikiitävän hetken ajan vastustamaton halu lentää, kokeilla olemattomien enkelinsiipien kantavuutta laakson yllä."
Kirja on jo vuodelta 2013 ja sen jälkeen Vera Valalta on ilmestynyt ainakin viisi muuta Arianna de Bellisin tutkimuksista kertovaa kirjaa. Alan etsiä niitä nyt kirppareilta :) Kiinnostuin ❤️
Mutta tosiaankin, joo. Kaikkea tätä ja paljon ystäviä ❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️ mahtui lomakuppiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti