Perjantai oli päivistä parhain

Vapaapäivä. Lomapäivä. Oma päivä ❤ Perjantai ❤

Herätyskello soi aamulla ja voi kuinka olikaan onnellinen olo, kun sai torkuttaa. Ihan ajoissa kuitenkin nousin, sillä oli kampeuduttava kaupungille ja kampaajalle kaunistautumaan. Aamupalan sai syödä rauhassa ja lueskella samalla Alkua... 

Aikomukseni oli lähteä pyörällä, tietenkin. Mutta onneksi joku kirkas hetki aamulla pisti minut kävelemään bussipysäkille. Oli kyllä semmoiset sohjot, että pyörällä en olisi ikimaailmassa perille selviytynyt. Ainakaan ajoissa.

Kymmeneltä istahdin kampaamon tuoliin. Sain värin päähäni, kupin kahvia ja Mondon luettavaksi ja matkakuumeen nostattajaksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen oli tukka jälleen kuosissa ja kulmatkin eloisan oloiset. 

Uusi parempi minä jatkoi kaupungille asioiden hoitoon. Tein tarpeellisia ostoksia (mm. Kuopuksen lukiokirjat, alusvaatteita, postimerkkejä ja ripsiväri). 

Annoin itselleni luvan palkita itseni kahvilla. Kuinkas sitten kävikään? Pitkästä aikaa tepastelin Beans & moreen...

Pääsin itsekseni lempipöytääni...

...levittäydyin nautiskelemaan...

...korttien kirjoittamisesta...

...lounassalaatista...

Salaatti leipineen oli herkullista...

...mutta salaattiainesten pilkkominen veitsellä ja haarukalla lasikulhossa oli haastavaa ja hartioita kuormittavaa...

Päälle vielä soijalatte  ❤

Kortit valmiina ja maha ruuasta ja juomasta tyytyväisenä jatkoi matkaani...

Bussi tuli samaan aikaan kanssani pysäkille. Täydellinen ajoitus. Ja juuri kun pääsin kotiin, kuulin juoksuaskeleita portaista ja arvasin postinjakajaksi. Väliovi kiireesti auki... Ja sitten sitä postia vaan tuli ja tuli ja tuli...

Ihan perus postipäivä ❤
 

Miksei aina voi olla perjantai? Se on päivistä kaikkein parhain!