Kahdeksan ja puoli tuntia yksin töissä. Olipa outoa. Kukaan ei edes soittanut, eli olin koko päivän puhumatta. Viheltelin ja lauloin vain.
En viitsinyt edes kahvia keittää itselleni...
...vaan kaivoin kaapista pikakahvini...
...joka olikin jo melko retroa :D
Join kuitenkin. Jatkoin työntekoa. All by myself...
Huomenna sitten paluu ihmisten ilmoille ❤
Virkistävää viettää välillä päivä yksin..:)
VastaaPoistaMutta puhumatta! Oli varsinainen retriitti... Mattomies kävi Lindströmiltä matot vaihtamassa ja meinasin jo liimautua häneen, että olis edes joku jolle puhua :D
PoistaMiulle ei ikinä tule tuollaista työpäivää ja taidan olla siitä vähän kade. Mutta noin niinkuin yleisesti tykkään kyllä, että on ihmisiä ympärillä, välillä vaan vähän iskee erakkouskaipuu ;)
VastaaPoistaOli äärimmäisen outo olo! Lukioaikana olin kaksi kesää kesätöissä kunnantalon arkistossa museon valokuvia luetteloimassa. Kaivauduin kellarista kahdesti päivässä ihmisten ilmoille ja päätin, että arkistonhoitajaa minusta ei sittenkään tule, vaikka yksi serkkuni on ja olin ajatellut seurata hänen jalanjäljissään. Onneksi minulla on 52 serkkua ja oli muitakin jalanjälkiä seurattavaksi :D
PoistaAinakin oli kaunis kuppi :-). Mutta onhan se työskentely aina muiden kanssa kivempaa :-)
VastaaPoistaKuppi ❤ Joo, minä kaipaan ihmisiä ympärilleni kun teen töitä. Vapaalla menee päivä mukavasti itsekseenkin ❤
Poista