Perjantaina töihinlähtö oli ennen aamukuutta. 06.30 istuin jo bussin etupenkissä, työparini vieressä, matkalle kohti etelää...
Aamukahvini nautin Renkomäen ABC:llä
Pienet aamupäiväunetkin ehdin bussissa ottamaan ennen kuin saavuimme Lohjalle, Vivamon Raamattukylään...
...ja suoraa lounaspöytään
Intialaistyylisiä broilerpullia, kasvisriisiä...
...ja jälkkärikahvin kanssa suklaakiisseliä
Vähän korttiostoksia :)
Kävelykierros Vivamon alueella...
...alkoi Särkyneen sydämem kirkon luota. Harmi kyllä, ovet olivat lukossa.
Suuntasimme Hiljaisuuden puutarhaan...
...annan kuvien puhua ja olen itse hiljaa...
Matka jatkui...
...hiljaisuuden polulle...
Tässä Ystävyyden maja
Pyhän Birgitan kappeli
Näköalapaikka ja kiviristi
Omenapuita...
...ja aaseja...
Näytelmä Johannes, ukkosenjylinän poika, esitettiin ulkona. Näytelmää ei tietenkään saanut kuvata, mutta tässä on ensimmäinen tapahtumapaikka. Vaikuttava alku, kun vene lipui näkyviin efesolaisten puuhaillessa arkiaskareitaan ja lasten leikkiessä leikkejään. Vene toi mukanaan vanhoilla päivillään Patmoksen vankilasaarelta vapautetun apostoli Johanneksen...
Näimme kohtauksia Johanneksen evankeliumista... Hieno puvustus, hyvä musiikki, kiireetön tunnelma -meni kyllä tunteisiin...
Loppukumarruksiin päättyi vierailumme Vivamossa. Paluumatka on sitten toinen tarina...
...hiljaisuuden polulle...
Tässä Ystävyyden maja
Pyhän Birgitan kappeli
Näköalapaikka ja kiviristi
Omenapuita...
...ja aaseja...
Näytelmä Johannes, ukkosenjylinän poika, esitettiin ulkona. Näytelmää ei tietenkään saanut kuvata, mutta tässä on ensimmäinen tapahtumapaikka. Vaikuttava alku, kun vene lipui näkyviin efesolaisten puuhaillessa arkiaskareitaan ja lasten leikkiessä leikkejään. Vene toi mukanaan vanhoilla päivillään Patmoksen vankilasaarelta vapautetun apostoli Johanneksen...
Näimme kohtauksia Johanneksen evankeliumista... Hieno puvustus, hyvä musiikki, kiireetön tunnelma -meni kyllä tunteisiin...
Loppukumarruksiin päättyi vierailumme Vivamossa. Paluumatka on sitten toinen tarina...
Vivamo on upea paikka keskellä luonnon kauneutta. Hiljaisuuden puutarhassa minäkin jokunen vuosi sitten piipahdin (olisin viettänyt siellä pidemmäti aikaa, ellei ryhmämme olisi ollut niin aikataulutettu. Silloinkin katsoimme samaisen näytelmän Johanneksesta. Se todella kosketti ja meni tunteisiin. Kyllä minua itketti useammassa kohdassa, varsinkin lopussa.
VastaaPoistaEnsikertaa tuolla ja aikataulu oli pitkän matkan takia tiukka... Voi kun oltais voitu olla yötä ja kiirehtimättä. Näytelmä oli kyllä kertakaikkisen upea!
PoistaOnpa upea paikka! Enole tainnut aiemmin koko paikasta kuullakaan. Ainakaan en muista...
VastaaPoistaKuullut olin käynyt ennen en. Kannattaa piipahtaa :)
Poista