Tossua toisen eteen

Tänään oli aika laittaa tossua toisen eteen -sekä auttamisen ilosta että ihan huvin vuoksi.

Sitä ennen oli kuitenkin kunnon aamupalan aika ja sitä varten päätin pitkästä aikaa pyöräyttää mummon muussi perunarieskat :)

Kiireinen oli jo kahvit hörppinyt...

Hyvää, vaikka itse sanonkin!

Sitten olikin hyvän tekemisen aika! Homman nimi oli siis KÄVELE NAISELLE AMMATTI https://www.naistenpankki.fi/tietoa-meista/kavele/

Kävelyn alkupaikka oli Mäki-Matin perhepuistossa. Tuttu paikka ;)

Alkuverryttelynä tanssittiin kalastajien tanssi Mama African tahdissa

Henna Virkkunen johti joukkoa:

Harjun maisemissa kierrettiin n. puolentoista kilometrin lenkki

Harjun portaan kauneimmillaan:

Ystävän kanssa yhdessä matkaa taitettiin ja yhdessä naiselle ammatti hankittiin! Tämän kukan sain kävelyn päätteeksi tutulta, mukavalta muksulta :)

Tarjolla olisi ollut myös kahvia, mutta seuraava lenkki jännitti niin paljon, että valitsin tällä kertaa vauhtihirmua ;)

Ukko tuli, otti kyytiin ja matkaeväänä minulla oli:

Auto kulki, tie vei...

...tänne:

Olet tässä:

Ukon kanssa läksimme kiertämään punaista reittiä. Kartassa luki Kotanevan polku ja opasteissa Kotajärvenpolku. Samapa tuo...

Polulle siis...

...ja tossua toisen eteen!

Minulla riitti kuvaamista joka askeleella...

...Ukko paineli jo kaukana edellä...

Vaihtelevaa maastoa...

...ja ihania yksityiskohtia...

Puunhalaaja!

Vanha iso puu jäi kuvaamatta, kun siihen oli pesiytynyt suurperhe, jolla ei ollut aikomustakaan irrottaa otettaan puusta...

Niinpä niin, matkaa jatkettiin...

Kukkuu!

Jossakin vaiheessa oli suo... kuokka ja Jussi puuttuivat...

Lapsena sanoin: vaivauskoivu. Mummu teki niistä luutia.

Saarijärvelle olisi ollut jonkin matkaa...

Syksyn merkkejä...

Kahvitauko!

Ja taas mennään!

Maisemat vaihtuivat, maastot muuttuivat...

...poluilta pitkospuille

Kauneutta kaikkialla -syksyn maalaamin värein

Pidetään ne tossut liikkeessä!  Mutta pakko pysähtyä vähän väliä!

Onko se lakka, hilla, valokki, nevamarja, suomuurain vai lintti? Turha sen "oikeasta nimestä" on väitellä. Suomi on suuri maa ja meillä on monta murretta. Ja sitä paitsi oli mikä oli, niitä ei näkynyt, lehtiä vain... En ole koskaan poiminut kyseisiä marjoja muuta kuin suoraa suuhun. Ei ole minun juttuni, liian kivinen...

Karpaloita sen sijaan oli välillä ihan mattona. Nyt vaan odotellaan pakkasia... Parhaat muistot karpaloiden keruusta ovat ensimmäiseltä syksyltä Ukon Akkana, kun isän ja äidin kanssa sormet kohmeessa pyyhimme kuuraa karpaloilta ja keräsimme niitä parin vuoden tarpeeksi!

Se oli Kotaneva se

 Tossut veivät eteen päin...

Pysähdy!

 Laituri odottelee huoltoa...

Nokipannu odottelee kahvinkeittäjää...

 Puut odottavat nuotiontekijää...

Me jatkoimme eteen päin...

Ukko ja Akka:

Syksyn tuntua

Mutkia matkassa?

Huumaava tuoksu tulvi suopursuista vielä kukinnan jälkeenkin. Mamma tykkäsi suopursuista. Hänellä oli tapana kerätä suopursukimppuja vaatekaappiin, niin koiperhoset eivät päässeet tekemään tuhojaan.

Joka reissulla aina jokin asia yllättää ja usein näkee jotain sellaista, mitä ei vielä koskaan ole nähnyt. Minä näin nyt ensimmäistä kertaa keltahaarakkaan:

Joskus polulle kaatunut runko oli jätetty paikoilleen...

...ja ylittämiseen oli rakennettu portaat:

Metsän liikennevalot!

Aurinko aleni, varjot pitenivät...

 Tarkasta tihrustelusta huolimatta en tällä kertaa tehnyt kihokkihavaintoja...

Kierros päättyi kaivolle

6,5 km oli laitettu tossua toisen eteen

Uuuu, mikä päivä!!!