287. kuppi

Kaikenlaisia kotkotuksia

Aamupalaksi tein lettuja. Letut eivät ole herkkua, jos niihin ei laita sokeria, vai???

Sohvalle naatiskelemaan!

Katsoppas vain:

Minikupu pääsi käyttöön!

Samalla aloittelin lukemaan Regina Raskin esikoista, Ei millään pahalla

Jouluihmisen lukeneena tyyli tuntui tutulta. Tykkään Raskin kuvailevasta kielestä ja kauniista lauseista, joissa on mukana aimo annos sarkasmia.

Rauni ja Ruut, nelikymppiset sisarukset, säälivät ja kadehtivat toisiaan taukoamatta, mutta eivät osaa päästää toisistaan irti. Eronnut Ruut seurustelee enemmän tai vähemmän vakavasti enemmän tai vähemmän varattujen miesten kanssa. Raunilla on sohvaperunana pahantuulinen insinööri Tarmo, kaksi lasta ja tiilitalo.

Regina Rask kertoo esikoisromaanissaan valloittavasti ja lämpimän ironisesti sisaruskateudesta, oikeista ja kuvitelluista lapsuuden vääryyksistä, yhteisistä muistoista, jotka muistetaan eri tavalla. 

Kursivoitu teksti: https://kirja.elisa.fi/ekirja/ei-millaan-pahalla 

Lettukestieni jälkeen hyppäsin pyörälle ja suihkin hoitelemaan asioita ympäri kaupunkia: Terveyskeskus, apteekki, kirjasto, pankki, kirjakauppa...

Aikani ravattuani oli kahviaika. Tänään oli vuorossa Kahvila Häggman:

Tarjolla oli tummapaahtoista Presidenttiä, loistavaa!

Enkä ihan vieläkään retkahtanut herkkuihin. Tässä broileripiirakkaa kahvin kaverina:

Muistatkos tämän kirpparilöydön?

Suomalaisesta ostin siihen sisukset ja nyt minulla on ensi vuoden kalenteri! Ja siellä on jo merkintöjäkin...

Ostin myös kynän, jonka hinnasta osa menee ROOSA NAUHA- kampanjaan

Shoppailu jatkui  EKOLOSSA...

No niinpä tietenkin!

Seuraavaksi ihanaan lankakauppaan...

Pussi lähti sieltäkin mukaan...

Kurkista vaan:

Näitten jatko selviää sitten 24.12.

Puikot kävin vaihtamassa, kun minullahan oli jo kympin puikot, piti olla jykevämmät...

Kotimatkalla poikkesin vielä leffavuokraamossa:

Kirja hyllystäni jo löytyy, toistaiseksi lukematon...

Omassa kirpparipöydässäni oli ollut taas vientiä. Tosi mahtavasti mennyt kaikki 4 päivää!

Kerkesin kiertämään melkein koko kirpparin ja löysin kivat kupit ja hienon pitsiliinan. Tarpeeseen tulivat!!!

Kuopuksen kanssa sitten istuttiin ruudun ääreen ja katsottiin  Brian Percivalin ohjaama KIRJAVARAS

Kirjavaras (The Book Thief) perustuu Markus Zusakin samannimiseen menestysromaaniin. Se kertoo nuoresta ja rohkeasta Liesel-tytöstä, joka lähetetään asumaan sijaisperheeseen Saksassa vellovan toisen maailmansodan vuoksi. Tyttö oppii lukemaan perheen rohkaisemana ja heidän kotinsa portaiden alla asuvan juutalaisen Maxin tukemana. Lieselle ja Maxille sanojen ja mielikuvituksen antamasta voimasta tulee pakotie sodan varjostamassa ajassa. Tämä elämänmyönteinen ja sympaattinen elokuva on tarina selviytymisestä ja ihmisen sinnikkyydestä.

 http://www.leffatykki.com/elokuva/the-book-thief

Karismaattiset näyttelijät Geoffrey Rush, Emily Watson ja Sophie Nélisse hallitsevat dialogityylin, jossa henkilöt puhuvat englantia saksalaisella aksentilla välillä saksankielisiä sanoja käyttäen. Kertojana on kuolema, joka ei ole millään lailla pelottava eikä tunnu ottavan kuolemista vakavasti.  Elokuva on kuin karun arjen keskelle sijoittuva satu.

Rankkaa oli. Kannatti katsoa!!!