269. kuppi

Monitoimipäivä :)

Erittäin harvinainen perjantain vapaapäivä. Aamukahvit keittelin vasta lähempänä kymmentä, tällä kertaa Kulta Mokkaa  http://www.tuko.fi/tuotteet/fi_FI/tuote/?ean=6410701045547

Postimiehen tuomat kahviterveiset (laskujakin tuli...). Taas saan kiittää KATJAa:  Vielen Dank!!!

Kulta Mokka oli mitä lupasi: tuikitavallista suomalaista peruskahvia. Ihan ok, kunhan ei keitä laihaa kahvia...

Aamukahvin kaveriksi toastia...

...ja kirja. Olen nyt lukenut hitaasti ja tuskaisesti Kirottua Istanbulia noin puoleenväliin ja päässyt juurikin sen kohdan yli, jossa  Elif Shafak kertoo Armenialaisten kohtalosta ja sai syytteen turkkilaisuuden halventamisesta. Myöhemmin syyte kumottiin. Nyt ajattelin armahtaa itseni, laitoin kirotun kirjan hyllyyn odottamaan ja otin uutta luettavaa tilalle.

Tältä kirjailijalta aivan uusi aluevaltaus, joka toimii erittäin hyvin. Blogijännäri, joka on kirjoitettu melkoisen asiantuntevasti. Kirjassa leikitellään internetin mahdollisuuksilla, hakkeroinnilla, blogeilla, blogipersoonilla sekä niiden tekemillä asioilla. Ei mikään tavallinen jännäri siis eikä tavallinen blogiromaanikaan.

B.B. käyttää nimimerkkiä ja kirjoittaa tekemistään raaoista murhista, ehkä. Lisäksi hän kertoo kokemuksistaan lapsuudessa, eräistä ihmisistä sekä erityisesti äidistään. Näyttää siltä, että hän tekee tämän kaiken terapoivan kirjallisuuspiirin nimissä, sähköpostin välityksellä. Syytä terapiaan onkin, sillä koko perhe on vähintään vinksahtanut…

Totuus voi kuitenkin olla internetiäkin ihmeellisempi… Kuvitelman ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä rajusti. Ovatko murhat todellisia ja jos ovat, kuka ne on todella tehnyt? Kuka on kuka, mikä nimimerkki on oikeasti olemassa oleva henkilö, joka tunnetaan henkilökohtaisesti ja mitä ihmettä blogissakin oikein tapahtuu?

Edeltävä teksti lainattu täältä:  http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sinisilma/

Joanne Harrisia paljon lukeneena odotan paljon tältä hiukkasen karmaisevaltakin vaikuttavalta kirjalta...

Sitten oli aika nousta satulaan. Jo keväällä ja sitten koko loppukesä suunnittelin meneväni katselemaan ja kuvailemaan Keltinmäessä sijaitsevaan arboretumiin. NYT oli oikea hetki!

 

Tervetuloa kuvamatkalle nimeltä Arboretumin syksy!

Alppiruusut kukkivat edelleen

Nämä tunnistin. Ja söin.

Sitten oli aikaa jatkaa eteen päin ja ylös päin...

Kotiin tuomisina minulla oli pari ämpärillistä soseomenoita, jotka entinen työkaveri ystävällisesti minulle oli toimittanut. ISO KIITOS!!!

Tarvikkeet kasaan...

...kuppi kahvia...

...ensimmäinen omena kuorittu, muutama vielä jäljellä.

Jonkin ajan ja yhden kupillisen jälkeen:

Tällä reseptillä se on ennenkin tehty:

Pari purnukkaa...

Ilonaiheeni:

Esikoinen liittyi kuorintatalkoisiin ja keittelin vielä toisen samanmoisen satsin pakkaseen.

Syödäkin piti, lasagnea tänään...

Iltakahvin kaveriksi keittelin mannapuuroa

Juuri oikeenlaista kemiaa: mannapuuroa ja omenaa. Ja kahvia!

Puuhakas päivä ja, ah, niin ihana!!!