254. kuppi

Taas yksi torstaiaamu... Mutta MIKÄ AAMU!!!

Sieltä se aurinko nousi valaisemaan tätäkin päivää, ihanaa!!!

Hyvin pikaiset aamukahvit...

Töissä teki mieli kaivaa esiin kultakuvioiset kahviastiat

Sienipiirakkaa a´la Ukko

Esikoinen lähti kanssani tänne:

Ai miksi? Annahan kun kerron... Tähänastisen jännittävän elämäni ehkä omituisin kahvilakokemus odotti PIILOssa...

 Tule Piiloon kokeilemaan millaista on olla ilman näköaistia! Olemme auki keskiviikosta lauantaihin klo 15-20 Gastropub Jalon tiloissa, Jyväskylän keskustassa.

Sisäänpääsymaksu: 12,00 € (hinta sisältää tarjoilut)

Piilossa vierailijat pääsevät kiertämään radan, jossa eri aisteja testataan täydellisessä pimeydessä. Kokemukseen kuuluu myös jo Suomessakin suuren suosion saanut pimeäkahvila, jossa perinteinen kahvilakokemus läpikäydään täysin uudella tavalla.

Tervetuloa Piiloon!

https://www.facebook.com/events/1466012973680163/ 

Ovella Esikoinen, minä ja kaksi ennestään tuntematonta naista otimme toisiamme kädestä kiinni ja oppaamme opastuksella astuimme sisälle huoneeseen. Siellä näytti tältä:

Aloitimme aistiradan maistelemalla kipoistamme: siellä oli näkkileipää, sitruunaa, musta oliivi ja viinirypäle. Seuraavaksi saimme haistella: basilika, kardemumma, terva ja hammastahna. Ja sitten vielä tunnusteltiin... jotain rapisevaa paperia, höyhenpuuhka, limalöllölelu ja... löysin vain käsidesin ;)

Meidät ohjattiin kahvilan pöytään. Siellä näytti tältä:

Tarjoilijamme Matti saapui paikalle ja kertoi, että pöydällä oli kahvia pumpputermoksessa, maitopurkki, lusikoita, mukeja, sokeria, talouspaperirulla mahdollisten sotkujen siivoamiseen ja paperia ja kynä palautteen kirjoittamista varten.

Pumppasimme kahvin mukeihimme ja kupposet näyttivät tältä:

Saimme tilatata joko makeaa tai suolaista kahvin kaveriksi. Tilasimme Esikoisen kanssa ne suolaiset. Feta-pesto-kierteemme olivat tämän näköiset:

Nautimme kahvista (Juhla Mokkaa selvästikin), suolaisista, näkymistä ja Matin akustisesta musiikista. Lopuksi otimme yhteiskuvan naisporukasta Matin kanssa:

Matti, joka on siis sokea, opasti meidät pimeästä PIILOsta ulos. Olipa todella kokemus!!! Ulkona seisoimme auringonpaisteen häikäiseminä pitkän tovin ennenkuin osasimme liikkua eteenpäin. 45 min pimeässä. Ja todellakin: jotkut elävät pimeässä. Jos kahvin juominen oli noin haastavaa, millaista on elämä kaikkineen ilman näköaistia?

Tähän vielä näkevän ja näkökyvystään kiitollisen päivän viimeinen kuva: postini

Kahvikortti on työparin tuliainen kaupungilta, KIITOS!!!