272. kuppi

Vain elämää, MINUN päiväni!!!

Miksi tänään ei liputettu, haloo??? Tänään 29.9. oli sentään KANSAINVÄLINEN KAHVIPÄIVÄ, yksi vuoden tärkeimmistä päivistä ;)

Ihan tarkkaan ei tiedetä kenen keksintö kansainvälinen kahvipäivä alunperin oli. Mutta siis hyvä keksintö, totta vie! 1980-luvulla, kun itsekin opiskelin japania, origamia ja ikebanaa, Japanissa vietettiin ensimmäistä kahvipäivää. Tosin Japanin kansallinen kahvipäivä on vasta 1.10. Monissa muissakin maissa kansallinen kahvipäivä on joku muu kuin 29.9.

KOSKA oli tuikitavallinen työpäivä, en päässyt mitään suuria kahvijuhlia viettämään.

Aamukahvilla nautiskelin tuikitavallista suodatinkahvia, Weetabixin päällä omaa omppua, nam!

Tuikitavallinen työpäivä oli kiireinen, mutta kyllä töissäkin kahvipäivää parilla kupillisella ehdin juhlistaa. Kuviin pääsevät kuitenkin enkelit. Toivottavasti kampaajani lukee blogiani ja näkee, että enkeleillä on HIENOT HIUKSET ;)

Tuikitavallisen työpäivän jälkeen oli aika tavata kamusia kaupungilla. Olin visusti päättänyt mennä juuri sinne, minne kamuset keksivät ehdottaa. No, kansainvälistä kahvipäivää vietettiin näin:

Juustohampurilainen 1€ ja kahvi 1€ HESBURGERILTA!!!

Kamusien kanssa istuttiin parituntinen Pressossa, nautittiin kahvista ja pahvimukeista, höpöteltiin, yritettiin sakkojen uhalla vältellä työasioista puhumista ja ai kun oli mukavaa!

Iltahämärissä vasta alkoi tuikitavallinen kotimatkani...

Muumimamma mukista juotu tuikitavallinen iltakahvi maistuu vielä suussa, kaksi tuntia on jäljellä kahvin juhlapäivää.

Ja tämähän oli vain elämää, minun päiväni ;)

271. kuppi

Luomakunnan sunnuntai

Kotikirkossani vietettiin luomakunnan sunnuntaita

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content384D41 

Messun lisäksi tarjolla oli uutispuuroa  ja kirpparia. Puuron kanssa kahvia. Mutta minullahan oli niin kiireitä kirpparilla, että kuvaaminen jäi...

Luomakuntaa ihailin kotimatkaa pyöräillessäni.

Joku on elämänsä alussa...

...toinen parhaassa kukoistuksessaan...

...ja joku jo ehtoopuolella...

Kenellekään ei tässä vaiheessa pitäisi olla enää epäselvää, että minä en ole leipuri. Olen leiponut toki monenmoisia torttuja, kakkuja ja piirakoita, mutta pullan ja leivän leipominen ei ole koskaan houkuttanut. Kovin paljoa. Vai mitä tuumit siitä faktasta, että en ole ikinä leiponut perunarieskoja?

Elämäni ensimmäiset perunarieskat:

Päiväkahviaikaan meillä syötiin perunarieskaa!

Sen lisäksi, että minusta on huimaa vauhtia tulossa käsityövelho, niin onko minussa myös orastava leipurivelho?

 

270. kuppi

Vain elämää, Esikoisen päivä

Esikoisen vielä nukkuessa paistelin leipää ja paistattelin aamuauringossa aamukahvejani siemaillen. Omenahilloa leivälle, tietenkin...

 Esikoisen edelleen nukkuessa minä istahdin kampaajan tuoliin ja sain kutrini kuosiin :)  Ja kupin kahvia!

Kaupungilla tavattiin Esikoisen kanssa. Hoidettiin asioita. Shoppailtiin koulukirjoja, matkalaukkuja, farkkuja, laukkuja ja kenkiä. Kahvillehan sitä oli päästävä!

Laktoositon latte ja ruisleipä minulle, cappuccino ja mudcake Esikoiselle. Kaksi leimaa erikoiskahvipassiin.

Reppu korjattiin suutarilla, kello sai uuden pariston ja kännykän takakansi saatiin paikalleen. Kirpparilta ei löytynyt sitä mitä etsittiin, ei tehty heräteostoksia. Esikoinen sovitti yhtä tanssiaismekkoa, mutta ei se ollut se...

Sitten oli Huviretken aika! Ginger alea juotavaksi...

Leipää ja voita -ja kauhee nälkä!

Ylikypsää BBQ porsasta kaikilla herkuilla

Jälkiruokakahvi

Ruuan jälkeen seikkailtiin suoraa bussipysäkille ja kotiin

Vaikka oli Esikoisen päivä, minäkin sain omat kirsikkani kakun päältä. Kengät Haloselta:

Aarikan heijastin:

Antikvariaatista löysin 1€ kpl neulekerhon kansioita. Neulemallit vuodelta 1987 olivat karmaisevia, mutta kansiot supersöpöjä:

Ja tämähän oli vain elämää ;)

269. kuppi

Monitoimipäivä :)

Erittäin harvinainen perjantain vapaapäivä. Aamukahvit keittelin vasta lähempänä kymmentä, tällä kertaa Kulta Mokkaa  http://www.tuko.fi/tuotteet/fi_FI/tuote/?ean=6410701045547

Postimiehen tuomat kahviterveiset (laskujakin tuli...). Taas saan kiittää KATJAa:  Vielen Dank!!!

Kulta Mokka oli mitä lupasi: tuikitavallista suomalaista peruskahvia. Ihan ok, kunhan ei keitä laihaa kahvia...

Aamukahvin kaveriksi toastia...

...ja kirja. Olen nyt lukenut hitaasti ja tuskaisesti Kirottua Istanbulia noin puoleenväliin ja päässyt juurikin sen kohdan yli, jossa  Elif Shafak kertoo Armenialaisten kohtalosta ja sai syytteen turkkilaisuuden halventamisesta. Myöhemmin syyte kumottiin. Nyt ajattelin armahtaa itseni, laitoin kirotun kirjan hyllyyn odottamaan ja otin uutta luettavaa tilalle.

Tältä kirjailijalta aivan uusi aluevaltaus, joka toimii erittäin hyvin. Blogijännäri, joka on kirjoitettu melkoisen asiantuntevasti. Kirjassa leikitellään internetin mahdollisuuksilla, hakkeroinnilla, blogeilla, blogipersoonilla sekä niiden tekemillä asioilla. Ei mikään tavallinen jännäri siis eikä tavallinen blogiromaanikaan.

B.B. käyttää nimimerkkiä ja kirjoittaa tekemistään raaoista murhista, ehkä. Lisäksi hän kertoo kokemuksistaan lapsuudessa, eräistä ihmisistä sekä erityisesti äidistään. Näyttää siltä, että hän tekee tämän kaiken terapoivan kirjallisuuspiirin nimissä, sähköpostin välityksellä. Syytä terapiaan onkin, sillä koko perhe on vähintään vinksahtanut…

Totuus voi kuitenkin olla internetiäkin ihmeellisempi… Kuvitelman ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä rajusti. Ovatko murhat todellisia ja jos ovat, kuka ne on todella tehnyt? Kuka on kuka, mikä nimimerkki on oikeasti olemassa oleva henkilö, joka tunnetaan henkilökohtaisesti ja mitä ihmettä blogissakin oikein tapahtuu?

Edeltävä teksti lainattu täältä:  http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sinisilma/

Joanne Harrisia paljon lukeneena odotan paljon tältä hiukkasen karmaisevaltakin vaikuttavalta kirjalta...

Sitten oli aika nousta satulaan. Jo keväällä ja sitten koko loppukesä suunnittelin meneväni katselemaan ja kuvailemaan Keltinmäessä sijaitsevaan arboretumiin. NYT oli oikea hetki!

 

Tervetuloa kuvamatkalle nimeltä Arboretumin syksy!

Alppiruusut kukkivat edelleen

Nämä tunnistin. Ja söin.

Sitten oli aikaa jatkaa eteen päin ja ylös päin...

Kotiin tuomisina minulla oli pari ämpärillistä soseomenoita, jotka entinen työkaveri ystävällisesti minulle oli toimittanut. ISO KIITOS!!!

Tarvikkeet kasaan...

...kuppi kahvia...

...ensimmäinen omena kuorittu, muutama vielä jäljellä.

Jonkin ajan ja yhden kupillisen jälkeen:

Tällä reseptillä se on ennenkin tehty:

Pari purnukkaa...

Ilonaiheeni:

Esikoinen liittyi kuorintatalkoisiin ja keittelin vielä toisen samanmoisen satsin pakkaseen.

Syödäkin piti, lasagnea tänään...

Iltakahvin kaveriksi keittelin mannapuuroa

Juuri oikeenlaista kemiaa: mannapuuroa ja omenaa. Ja kahvia!

Puuhakas päivä ja, ah, niin ihana!!!