117.kuppi

Kirjapäivä -muun muassa

Aurinkoisen sunnuntaiaamun aloitin -mitenkäs muuten kuin lukemalla...

Minne päätyvät kaikki kadonneet esineet ja ihmiset?

Kysymys jää vaivaamaan kymmenvuotiasta Sandy Shorttia, kun hänen luokkatoverinsa Jenny-May katoaa jälkiä jättämättä. Etsimisestä tulee Sandylle elämäntehtävä. Parikymppisenä hän perustaa Dubliniin oman etsivätoimiston ja uhraa kaiken aikansa kadonneiden etsimiseen.

Vuosia myöhemmin, jäljittäessään Donal-nimistä nuorta miestä, Sandy huomaa itse eksyneensä ihmeelliseen maahan, jonne kaikki kadonnut näyttää päätyvän. Vaikka katoamisen arvoitus on ratkeamaisillaan, Sandy huomaa kaipaavansa ensimmäistä kertaa takaisin kotiin. Mutta onko sinne enää paluuta?

Ja kun kuppi oli tyhjä (tai no ainakin puoli tuntia sen jälkeen...) oli aika ryhtyä muihin hommiin...

Sunnuntaisiivouksen kohteeksi pääsi ensin kylppäri.

Suihkuverho on uusi, pyykkikori on uusi...

...peilikaappi on uusi, pesuainehylly on uusi...

...matto on uusi...

Siivotessa tuli nälkä, oli brunssin aika ;)

Sitten siirryin makuuhuoneeseen laatikoita purkamaan. Tänään laatikoista löytyivät kirjani. Siispä esittelen iltapäiväkahvini kanssa joitakin lempikirjoistani:

Kate Jacobsin Pieni lankakauppa oli joitakin vuosia sitten se kirja, joka herätti uinuksissa olleen lukuintoni. Myös muut lankakauppakirjat miellyttivät minua. Sen sijaan Lohturuokaa oli melkein pakkopullaa...

Joanne Harrisin kirjoista kiinnostuin, kun olin nähnyt Pieni suklaapuoti elokuvan. Ensimmäisenä luin Suolaista hiekkaa, jota pidin outona, mutta kiehtovana. Sen jälkeen olen lukenut kaikki Harrisit, jotka olen onnistunut kirpparilta ostamaan.

Sinisilmä on minulla vielä lukematta!

Dan Browniin haksahduin vahingossa. Mutta niin pahasti, että yhtäkään kirjaa en ole ehtinyt odottaa kirpparilta löydettäväksi, vaan jokainen on pitänyt hakea kirjakaupasta heti ilmestyttyään!

Sitten on näitä "entisestä kotikaupungistani" kertovia kirjoja:

Olen asunut Istanbulissa kolmisen kuukautta ja siellä olen myös mennyt naimisiin!
Sekä Paakkisen että Turtiaisen kirjoissa on paljon tuttua, Shafakin teos odottaa vielä lukemista...

Hosseinin esikoisromaani Leijapoika, tarina kahden kabulilaispojan ystävyydestä, on ollut maailmanmenestys. Kirjaa on myyty jo lähes 10 miljoonaa kappaletta ja sen pohjalta on tehty elokuva.

Hosseinen toinen romaani Tuhat loistavaa aurinkoa kietoo yhteen kahden afganistanilaisnaisen kohtalot. Vangitseva tarina sijoittuu Afganistanin lähihistoriaan. Se kattaa yli kolmekymmentä vuotta kuvaten sekä sotaa Neuvostoliittoa vastaan että talebanin hirmuhallinnon. Naisten osa kaiken keskellä on kurjista kurjin. Tuhat loistavaa aurinkoa saa lukemaan Afganistania koskevat, edelleen huonot uutiset uusin silmin. Yhtäkkiä Afganistan ei ole vain sotatanner ”siellä jossain” vaan ihmisten kotimaa, rakkain paikka maailmassa.

Narnia-kirjat olen lukenut ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, jolloin ne vasta löysin. Ensimmäisen kirjan käteeni otettuani en vaan voinut lopettaa, ennen kuin kaikki oli luettu. Paikka oli Liminka ;) Sittemmin olen lukenut kirjat yhä uudelleen, mm. ääneen tyttärilleni.

Michael Enden kirjoista luin ensin Momon ja sen jälkeen löysin Tarinan vailla loppua. Vuosi oli 1986  ja paikka Hauho :)

Siivoilu ja järjestely kävi voimille. Iltakahvin kaverina oli omenälörtsy! Melko suuri.



Olen varsin tyytyväinen viikonlopun aikaansaannoksiini. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

P.S. Tähtien tähti on ansaitusti ja oikeutetusti Jari Sillanpää. Mutta Diandra on myös loistava!!! Onnea Jari! (sinähän luet varmaankin blogiani ja näet onnitteluni täältä!)

http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/tahdet-tahdet/uutiset/artikkeli/jari-sillanpaa-artistikisan-voitosta--olo-on-haikea/3190294