Powered By Blogger

perjantai 23. helmikuuta 2018

Local on avattu!



Odottavan aika on ollut pitkä, mutta tänään pääsin minäkin kaupungin uuden kahvilan & hostellin avajaisiin.


Seminaarinkatu 32: tiilitalo oikein sädehti avajaispäivänä  ❤ 





Tästä sisään...


Olin onnekas ja sain oman pienen pöydän keskeltä salia. Asetuin mukavasti.


Avajaisten ja alkavan talvilomani kunniaksi ostin kauracappuccinon ja vaniljakuppikakun...


...herkuton helmikuu lähestyy loppua. Paitsi että tämä herkku ei ollut Soman...


...vaan Hannan kakkujen


Ilokseni Localilla on myös omia postikortteja...


...joita istuin kirjoittelemassa taidenäyttelyn avajaisten aikana...


Viherlandia oli toimittanut Localin ihanat ruusukimput...




Aurinko alkoi laskea, ikkunoista näkyvät mm. Villa Rana...


 ...ja Yliopistonportti


Pitkää ikää Localille!



Lähinnä kotiani sijaitseva kahvila...


...jonne palaan...


...ja vien muitakin mennessäni  ❤ 



Nähdään Localissa ❤ 

https://www.facebook.com/thelocaljkl/ 



Radikaaleja pistoja Näytönpaikassa



Vähän taidetta ikkunassa... Meinasi mennä ohi, onneksi muistin :)


Tätä minäkin tässä mietin:



Radikaalit pistot on vähän... no, radikaaleja:


Kuvasin vain kilteimmät, kun rumasti puhuminen -tai rumasti pistely- ei ole ihan minua...





Suosikkini  ❤ 






Sanaleikki, joka nauratti:


Vaikka joulu on ohi, niin onhan tämä talvilomakin olemassa...


Hyvää lomaa minulle ja kaikille lomalaisille ❤ 


maanantai 19. helmikuuta 2018

Uutta, vanhaa ja sinistä



Tämä päivä oli taas yksi niistä päivistä... Työpäivän aikana sain halailla vanhaa työpariani. Läksiäisiksi. Maanantaityöparini sai ansaitusti toisesta paikasta enemmän töitä. Uutta maanantaityöparia joudun odottelemaan jonkin aikaa. Opettelen kestämään epätietoisuutta.

Mutta se töistä. Illalla pääsin me & I kutsuille työkaverin luo...


Tutkittiin rekkiä. Soviteltiin...


Tehtiin tilaus...


Kahviteltiin...



Fillaroin kotiin. Vanha työparini muisti minua...



Postcrossingystäväni muisti minua kortilla... 


Iltakahvin kaverina rahkaa & banaania


Siinäpä päivän uudet, vanhat ja siniset  :)


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lepopäivän pyhittämistä



Vapaapäivä tuntui tosi hyvältä idealta ❤ 

Aamukahvia aloin keittelemään vasta kymmenen jälkeen. Olympialaisia olin jo istunut katsomassa sohvan nurkassa jonkin aikaa...


Ukko oli käynyt liidelissä...


Valitsen sinut, Java Sumatra



Tummaa tiedossa...




Ihana tuoksu!



Kunnollinen paketointi...


...hienoon kahvipurkkiin. Aromit säilyy.


Hyvältä näyttää...


...maidolla, totta kai!


Viime aikoina olen lukenut iltaisin, muutaman sivun kerralla, juuri ennen unta...


 Eowyn Ivey, Maailman kirkkaalle laidalle

"Everstiluutnantti Allen Forrester saa vuonna 1885 elämänsä mahdollisuuden, kun hänet määrätään johtamaan retkikunta Alaskan Wolverinejoen yläjuoksulle. Vaarallinen reitti on avain Alaskan luonnon valtaviin rikkauksiin, joiden kutsu houkuttaa seireenin lailla jokaista korpimaassa omaa onneaan etsivää. Kaikki yritykset kesyttää koskematon erämaa ovat kuitenkin tähän asti päättyneet traagisesti armottomien olosuhteiden edessä.

Forrester ja hänen raskaana oleva vaimonsa Sophie joutuvat eroon toisistaan, kun Allen johdattaa retkikuntansa kohti tuntematonta. Seikkailuja janoava Sophie ei odota yksinäistä vuotta armeijan parakkien vankina innolla. Pian käy kuitenkin ilmi ettei Allen ole ainoa, joka joutuu kamppailemaan petollisia olosuhteita vastaan. Kumpikaan ei voi aavistaa, että erossa vietetty vuosi tulee vaatimaan heiltä molemmilta kaiken rohkeuden ja kestävyyden, aina viimeiseen pisaraan asti.

Lumilapsi-kirjallaan ihastuttaneen Eowyn Iveyn toinen romaani herättää eloon Amerikan alkuperäisasukkaiden myytit ja Alaskan karun ja kauniin luonnon. Maailman kirkkaalle laidalle on kiehtova ja samalla hyytävä tarina rakkaudesta, seikkailusta ja selviytymisestä."


Hieno kansi:


Täältähän se kirjan nimi löytyy...


Yhden ainoan kerran kirjassa keitetään kahvia...



Koko kirja on päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja museoesineiden luettelointikortteja. Tarina etenee välillä nykyajassa kirjeenvaihtona ja välillä kertomusta luetaan suoraa päähenkilöiden päiväkirjoista. Alaska, alkuperäisasukkaat,  armottomat olosuhteet,  myytit ja uskomukset. Valokuvaus. Siinä muutamia kirjan teemoista. Ja suurin niistä on rakkaus...



Hitaan lämpenemisen jälkeen erittäin kiinnostava ja mukanaan vievä kirja.


Kahvin kaveriksi...


...saaristolaisleipää


Välipalakahvini näytti tältä:


Siinä sohvan nurkassa päivästä suurin osa kului. Ampumahiihtoa, curlingia, pikaluistelua, suurpujottelua, kelkkailua, freestylea...


Välillä kädessä oli sukkapuikot, välillä laittelin kuvia albumiin...


Siinä sitä tuli lepopäivää pyhitettyä  ;)