Tämä keskikesän kevennys tuli tarpeeseen, mutta tahtomatta...
Juhannustani aloittelin onnellisena konfiskaffeista aamujuomaa keitellen:
Sekaan entistä parempaa eilaa vaahdotettuna
ja kylkeen uutuuspuikulaa
Nam!!!
Sitten olikin aika siirtyä juhannuksenviettomaisemiin, kotikonnuille, missä syreeni kukkii pihan reunassa, niin kuin on kukkinut niin kauan kuin muistan. Tällä kohdalla oli kamarin ikkuna vanhassa talossamme. Ja syreenin alla oli yksi lukuisista majoistamme...
Pari pullaa meni heittämällä päiväkahveilla!
Illansuussa suunnattiin äitini kanssa lossirantaan...
...ja Isosaareen, joka joskus oli Töysän seurakunnan leirikeskus. Nyt olivat vuorossa viimeiset seurat saaressa, sillä Alavuden seurakunta on myynyt saaren yksityiselle. Pakkohan sinne oli kerran vielä päästä...
Isosaareen on lapsuudenkodistani kilometrin verran matkaa maata ja vettä pitkin. Lapsuudessani saaren pellot olivat vuokramaitamme ja saaren omistajat kutsuivat meitä joskus kahville ja saunaan. Silloin sinne oli myös silta, mutta ruuhella teimme kyläreissut. Silloisista rakennuksista ei jäljellä ole enää kuin vanha lato.
Seurakunta osti saaren joskus 1970-luvun alkupuolella ja siitä tuli leirikeskus, kun rantaan rakennettiin uusi sauna. Saunavieraina olimme siis olleet vanhassa pihasaunassa. Vanhan saunan saunakamarissa ja vanhassa päärakennuksessa majoittuivat työntekijät. Leiriläiset asuivat entisestä tallista / navetasta remontoidussa aitassa, jossa oli oma huone tytöille ja pojille sekä hillitön määrä kerrossänkyjä. Ahdasta, mutta viihtyisää. Ihan ensimmäisellä lastenleirillä ollessani nukuimme vielä päärakennuksen vintillä, joka sitten paloturvallisuussyistä kiellettiin. Se oli kyllä paras paikka!
Nyt kun molemmat tyttäreni ovat omat rippikoulunsa käyneet, niin voin kai tähän väliin ihan pikkuisen muistella omaa rippileiriäni. Vai voinko? Katsotaan... Sen voin heti kertoa, että kylmää oli ja märkää myös kesällä 1981. Ja koska koti oli lähellä, menin välillä rannalle kailottamaan: "Äiti! Tuo kuivia sukkia!" Ja hetken kuluttuä äiti souti rantaan mukanaan muutama kuiva sukkapari ja vastaleivottu munkki! Kiitos, äiti!
Tässä vähän kuvia saaresta tänään. Lossirannasta polku johtaa saunan ohi...
Tämä lato toimi vieraskirjana: viimeisenä leiripäivänä sai aina käydä raaputtamassa nimensä seinään
Uusi pihapiiri
Hienot aitat
Vanha kaivo, josta puuttuu nyt pumppu. Kaivon vesi ei ollut juomavedeksi kelpaavaa, vaan tuotiin aina mantereelta, mutta tiskivettä olen pumpannut ja paljon!
Järven toinen selkä
Iltapesukallio ;)
Tuolla siintelee saari, jolle riparilta kavereineni karkasin, kun onnistuimme luvatta nappaamaan veneen. Sen jälkeen veneen airoja säilytettiin pääräkennuksen kiviseen tukipylvääseen kiinni kahlehdittuna... ;)
Takaisin tähän päivään
Vielä piti saapastella...
...melkein umpeenkasvanutta polkua pitkin...
...leirikirkkon!
Paluumatkalla päärakennukselle nenässä kutisivat hyttyset ja kahvin tuoksu!
Isosaaren viimeisissä seuroissa veisattiin
Ja juotiin kahvit!
Paistettiin siellä myös lettuja ja makkaroita, mutta vatsassani alkoi olla jo epämiellyttävä tunne. Enkä tosiaankaan arvannut, että se ei ollut viimeinen kerta, kun syömäni makkaran näin...
Siitä alkoi vatsatauti kaikkine riemuineen. Yö oli karsea. Aamu ei tuonut helpotusta. Nukuin pitkälle iltapäivään ja kampeuduin auton kyytiin kotimatkalle. ONNEKSI muilla oli mukavampi juhannus!
Sunnuntai meni toipuillessa ja kevein eväin. Katsoin mm. taannoisen kirpparilöytöni Karkausvuosi
Joo, joo. Romanttista komediaa, aivotonta hömppää, kliseistä ja ennalta-arvattavaa. MITÄ SITTEN? Minä nyt vaan satun tykkäämään tällaisistakin elokuvista! Ja tänään jos koskaa olin näiden ihanien irlantilaismaisemien tarpeessa ja jaksoin hymyillä kaikille hulluille jutuille. Sitä paitsi Amy Adamsia ja Matthew Goodea katselee myös mielellään!
Kohti parempia aikoja... Toipuminen oli jo hyvässä vauhdissa. Tuli siinä sitten mieleeni, että koska kerran tahtomattani oli kevennystä keskikesään tarjottu, niin tässähän voisi jonkin aikaa ottaa kevyemmin. On kyllä tarpeeseen!
Eli jonkinlaista herkkulakkoa jälleen viettelen ;)
