Powered By Blogger

lauantai 4. helmikuuta 2017

Talviretkipäivä



Viikon ainut (!) vapaapäivä on syytä käyttää viisaasti. Onneksi olin sopinut luistelutreffit ystävän kanssa, joten päivä ei mennyt ihan laakereilla lepäämiseen. Jyväsjärven jäällä olen perinteisesti piipahtanut joka vuosi (paitsi viime vuonna en ehtinyt, kun jää tuli niin myöhään ja lähti niin aikaisin...) joten sinne siis. Ja polkupyörällä läksin matkaan. Kylläpä oli väritöntä:


Jo menomatkalla vastaanluistelijoita riitti...



Harmaan päivän väriläiskiä:



Tasan yhtäaikaa oltiin Empun kanssa satamassa ja minä laitoin pyöräni parkkiin


Täytyy myöntää, että pikkusen oli aluksi liukasta tuo jää, kun en kahteen vuoteen ole luistellut, mutta kyllä se sitten siitä :)



Kaikessa rauhassa nautiskellen luistelimme 3 km lenkin. Melkein tunti meni siinä höpötellessä niitä näitä. Ei pidä liikaa riehaantua ensikertaa luistimilla



Vertailun vuoksi sama maisema mustavalkoisena:


Jos oli maisema mustavalkoinen ja suorastaan harmaa, niin näkökykykin oli kyllä kierroksen jälkeen myös heikentynyt...


Onneksi mukana on aina HelloKitty liinoja :D


Luistelun jälkeen oli sekä kylmä (?) että kuuma ja sekä nälkä että jano...


...joten Kotakahvilaan siis!


Mitäs täällä höyrytään?


Nokipannukahvia (pah: pahvimukista, tekis mieli mukista...)...


...ja ujoa kotamakkaraa -ei halua näkyä kuvassa :D


Kodassa oli tunnelma kohdallaan!



Ja kaikki tämä keskellä kaupunkia!


Paluumatkan olin aikonut tehdä suorinta tietä. Mutta ihan pikkusen mutkan tein kuitenkin...


Usein kuljen ohi...


Tämä karhu ei nuku talvella...




Rikkominen on jo hyvässä vauhdissa...

 



Mutta sen mutkan jälkeen suoraa kotiin ja Subille. Se on ruokaa. Ja illalla telkkari vuoron perää kolmosella ja nelosella... Putous ja Emma-gaala. Awink, awink!!!

Vapaapäivä alkaa kääntyä ehtoopuolelle...

 


perjantai 3. helmikuuta 2017

Mitä täällä tapahtuu?



Aamupäivän selvittelin päätäni (se tavallinen tarina, ei kaamee kankkunen...) ja puoleen päivään läksin työmaata kohti...


Ylämäessä piti pysähtyä, ylämäkilihakseni ovat käytön puutteessa surkastuneet...


Mutta hyvä, että pysähdyin...


...luonto oli jälleen kerran ollut taiteellisella tuulella:



Melko pian työpaikalle tultuani oli kahviaika. Ja olosuhteista johtuen (leipurit olivat paikalla!) sattui tänään olemaan myös erikoispäivä ja kahvin kanssa söin yhden pienen leivonnaisen...


Mitä täällä tapahtuu?


Tämmöisenkin tein...



Myös näitä olen askarrellut...



Välillä piti myös laulaa:


Kaikenlaista on rakenneltu viime päivinä...







Aikamatka...








Mitä aivan oikeesti täällä tapahtuu???


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Riitan päivä



Tervetuloa helmikuu!


Se tarkoittaa minulle aina juhlaa... Minulla ja kummipojalla on yhteinen juhlapäivä <3


Juhlapäivinä voi myös herkutella, vaikka muuten viettäisikin sokeritonta elämää. Erikoispäivä ;)



Työpari tuntee kahvintuskani... KIITOS! Tarjotin on täydellinen kahviherkkuhetkiini :)


Ihan vähän vaan vihjailin jotain laskiaispullan tapaista, niin Ukkohan se oli käynyt ostamassa muhkeat pullat koko perheelle. KIITOS Ukko <3


Ukko tietää jo ihan vihjailemattakin (25 vuoden kokemus) mitkä ovat oikeat kukat, kun minä juhlin: tulppaanit tuovat minulle niin joulun, kevään kuin pääsiäisenkin ja sopivat kaikkiin merkkipäiviin. KIITOS Ukko myös kukista <3


Kerran vuodessa tällaista herkkua:


Postia, postia!!!


Työparin kortissa komeilee työpari ;) Minä olen tuo pullea ja kamunen on tuo pomppivainen. KIITOS!


Kummipoika perheineen muisti valokuvilla... Tämä olen ilmetty minä (muori) taannoisella Oulun reissulla :D KIITOS! Muissa kuvissa söpö kummipoika siskoineen <3


Maistuvia kahvihetkiä :) KIITOS Taina!


Nämä onnittelut tulivat vauhdilla (eilisen kirjeen saajalta)! KIITOS Anne!


Joskus elämän on annettava olla yhtä juhlaa -kuten olet varmaan jo huomannut ;) KIITOS Piipe!


Tähän minäkin uskon:


KIITOS Virpi!


Eikös vaan ollutkin mainio Riitan päivä?