Layla

Ensimmäinen Tervoni. Ja luultavasti myös viimeinen.

Kahdeksan vuotta sitten tästä kirjasta puhuttiin ja kirjoitettiin paljon.

Takakansi on jotenkin kiinnostava... Kuva Istanbulista...

Kahvia...

...ja teetä. Mutta miksi ihmeessä omena teetä?

Zeytinburnu on minulle merkityksellinen paikka: siellä teetin häämekkoni  ❤

Melkein alusta asti häiritsivät asiavirheet. Tiedän: fiktiivisessä kirjassa kaikki ei ole faktaa, mutta silti. Vähän enemmän olisi voinut tehdä taustatyötä.

Voiko pitää kirjasta, jossa käsitellään kamalia asioita? Enkä todellakaan allekirjoita lausetta "On häpeä syntyä tytöksi". Luin kuitenkin kirjan loppuun. Uteliaisuuttako? Tosin odotin koko ajan, että loppuisi nyt jo...

Onneksi en maksanut tästä kirjasta mitään. Olen valmis palauttamaan sen seuraavalla käynnillä "kirjahyllyllä". Ja onneksi minulla on oikeus mielipiteeseeni. Ei muuta.