Powered By Blogger

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Viime viikolla...




Maanantai oli tuikitavallinen työpäivä. Aamukahvit ja päiväkahvit töissä. Kotona lämmitettyä nakkikeittoa ja iltakahvit. Tavallisen mukavaa.

Tiistai alkoi tavallisena työpäivänä, mukavan vierailijan kanssa. Pullakahveilla. Päivä jatkui siitä sitten normitöiden merkeissä, kunnes oli aika käydä perehdytyksessä entisellä koulullani. Ja päiväkahveilla.


Infoa tuli, tuttua juttua. Korttipakasta vedettiin summassa ja sokkona itselle kortin... En ihan tunnista itseäni ;)


Lahjaksi sain kangaskassin, juomapullon ja stressipallon -iloa, eloa ja älyä 


Kotimatkalla tuli uutinen: kotikulmillani oli tapahtunut kauhea onnettomuus. Se päätyi kaikkiin tiedotusvälineisiin, se kosketti kaupunginosaa, kaupunkia ja koko kotimaata. NYYH :(

Keskiviikko oli paljolti eilisen uutisen värittämä. Keskiviikkona vietettiin myös Maailman mielenterveyspäivää ja pukeuduttiin vihreään:


Illalla Nuoriso tuli meille syömään, välillä olin mukana Keltinmäen kirkon järjestämässä muistohetkessä Köhniön liikenneturman johdosta. 


Sanaton olo...


Torstaina oli saapaspäivä. Minullahan tuo on useinkin...


Perjantai oli pinkki


Oli siinä kyllä muitakin värejä...




Perjantai-iltana tuli ystävä viikonloppuvierailulle. Puhuttavaa ja lystiä riitti, voin kertoa. Kolmenkymmenen vuoden ystävyys ja Esikoisen kummius

Lauantain aamukahville pääsin Subiin. Ystävän kanssa olimme poimineet kyytiin Esikoisen kotoaan sekä Kuopuksen kampaajalta ja ajaa hurruuttelimme kohti kirpparia. Oli pikkunälkä, aamupalan aika, lounasaika ja mulla kahviaika...



Kyllä aamukahvilla kuuluu syödä cookie 


Kirpparikierroksemme kesti hyvinkin kaksi tuntia ja Kuopusta lukuunottamatta jokaiselle löytyi jotakin :)

Haimme mukaan lisää nuorisoa ja suuntasimme syömään nepalilaiseen ravintolaan, Nagarkotiin. Nälkä oli kova ja ruoka yhtä hyvää kuin aina 


Kukhuro korma


Jälkkärikahvi 


Nautin kovasti siitä, että saan välillä viettää aikaa nuorison kanssa. Nautin myös siitä, että minulla on ystäviä, jotkut hyvinkin pitkältä ajalta. Ukko vietti lauantaina omaa kaveripäiväänsä retkeillen. Onneksi saan nauttia myös Ukon kanssa retkeilystä. Lauantaina Ukko tuli vasta  iltakahville

Olihan tuo melkoinen viikko iloineen ja suruineen. Yhdet kutsut saavat oman postauksensa. Ja syksyn kaunein sunnuntai saa ansaitusti myös omansa. Nyt nukkumaan, sillä huomenna tehdään taas töitä... Öitä!





8 kommenttia:

  1. Tuollaisia surullisia tapahtumia ei meinaa uskoa...voimia nuorten perheille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekee mieli pitää oma nuoriso tiukasti siipien suojassa turvassa ❤
      Tuon jälkeen kun tuli vielä Kalajoen onnettomuuskin... Elämä on niin kovin haurasta. Ja ainutkertaista ❤

      Poista
  2. Tuo onnettomuus oli niin surullinen, murheellinen juttu. Toivon ja rukoilen omaisille ja ystäville paljon voimia. <3

    VastaaPoista
  3. On kyllä iso ilo, että ehtii tapaamaan ystäviä. Siihen pitäisi itsekin yrittää panostaa vähän enemmän.

    VastaaPoista
  4. Yhden viikon aikana koko elämän kirjo. Elämä on niin yllättävä, surussa ja ilossa. Eloa ja iloa tuleviin päiviin, eikä se älykään pahasta ole, ainakaan silloin tällöin <3

    VastaaPoista