Toinen päivä Virossa

Aamiaiselle oli herättävä hyvissä ajoin...

Ja mikä aamiainen se olikaan! Jotenkin hyvin tutun oloinen Lontoosta....

Ravintolassa oli hauska katto  :)

9.30 olimme jo hotellin edessä valmiina päivän retkelle. Tässä vaiheessa oli vielä pilvistä, mutta hyvin lämmintä kuitenkin.

Tuota putkea bestis lasketti eilen (tänään ja huomenna) useampaan otteeseen. Minä tyydyn katselemaan, että en kömpelyyksissäni riko itseäni.

Kirkon kello näyttää ajan: 9.30 oli lähtö

Vaikka saimme hyvät paikat bussissa, niin kuvia ei juurikaan tullut matkalla otettua. Kaunista maaseutua, viljapeltoja, maissipeltoja, haikaroita ja haikaranpesiä...

Kiviõli ja sen tekomäet. Kiviõlissa on suuret palavankiven eli öljyliuskeen esiintymät ja kaupunki on aikanaan syntynyt juuri niiden ympärille. Enpä tuostakaan ollut aikaisemmin tiennyt.

Kiviõlin seikkailukeskus sijaitsee Kiviõlin kaupungin pohjoisosassa vanhalla tuhkavuorella. Vuori on jaettu kahtia - laskettelumäellä sijaitsevat pisimmät laskettelurinteet, jännittävin lumilautailupuisto ja snowtubing-rata. Kesäisin vuorella on kuntopolku, downhill- ja maastoautoradat ja 700-metrinen zip-köysirata.

Vuoren toinen puoli on Motokeskus ja siellä on Viron ensimmäinen MM-osakilpailun rata. Radan pituus on 1950 m, korkeusero 26 m. Olemassa kilpailijoille tarkoitettu suuri pysäköintialue, prätkien pesupaikka, radan kastelujärjestelmä, radan alittavat kulkutunnelit ja radan valaistus. Kesän suurin tapahtuma on keskuksessa järjestettävä kaksipäiväinen  Kiviõli Motofestival.

https://www.visitestonia.com/fi/kiviolin-seikkailukeskus 

Tuulimylly matkalla kohti Sillamäen kaupunkia

Ja Sillamäessä oli pienen pysähdyksen aika. Neuvostoliiton aikana Sillamäen kaupunkia ei merkitty Viron karttaan lainkaan ja ulkopuolisilla ei sinne ollut mitään asiaa, sillä kaupungissa harjoitettiin ydinvoimamateriaalien jalostusta.

Seuraavaksi pienen kävelykierroksemme kuvasaldo:

Minun parvekekukkiani siinä...

Neuvostoaikaista monumentaalitaidetta...

Sillamäen kaupunginhallituksen rakennus...

...vaikka kirkolta kovasti näyttääkin

Mere Puisttee-katu alkaa kulttuuripalatsin viereisistä portaista

Vanhat puut on vastikään vaihdettu uusiin, pienempiin puihin

Näkymä kohti satamaa on kaunis, satamassa ei kuulemma ole mitään nähtävää ;)

Portaiden yläpäässä vasemmalla pilkistää Sillamäen kulttuuripalatsi

Kirjojen maailma  ❤

Ja kaikkialla kukkii kauniisti  ❤

Oli aika palata bussille ja jatkaa matkaa

Seuraava pysähdyspaikkamme oli näillä huudeilla:

Narva-Joesuussa ollaan ja meren rannalla.

Tuttu paikka minulle 7 vuoden takaa, jolloin olimme täällä autolomalla perheen kanssa ❤

 

Täällä ei hiekassa tarvitse kahlata, hiekka on mukavasti kiinteää...

...niin että rannalla voi vaikka pyöräillä

Noihin kylmiin aaltoihin minua ei saisi!

Hiekalla näin sydämen  ❤

Huvimajan takana...

...pilkottii jälleen jotain tuttua...

...suihkulähteitä...

...sekä Hotelli Meresuu, jossa majoituimme 7 vuotta sitten :)

Kahvin kerkesin napata mukaan, kun meitä jo taas vietiin...

Narva-Joesuun satamasta oli näkymä sillalle, joka ylittää Venäjän ja Viron erottavan Narvajoen

Tuota siltaa pitkin saavuimme perhematkallamme Venäjältä Viroon

Pieni opastettu bussikierros tutun oloisissa maisemissa. Raatihuone (tässä räpsyssä osa siitä) oli myös ennallaan.

Tarkoitukseni oli liittää tähän kuvia seitsemän vuoden takaa. Valokuvat ovat nätisti laatikossa, mutta se kansio, jossa kuvat ovat koneella olikin täysin tyhjä Hmmm... En sitten liitä vanhoja kuvia, katselin ne vain läpi ja totesin, että olimpas minä silloin vielä hoikka ;)

Seuraavalla pysähdyksellä kirmasin ottamaan kuvan Aleksanterin kirkosta -no, ainakin sen kellotornista, kirkko on tuolla puskassa...

Tätä "tähystyslavaa" ei edellisellä käynnillä ollut. Siitäpä sitä sopii katsella Venäjän puolelle Ivangorodin linnaa eli Iivananlinnaa.

Mäellä lavan vieressä vartioi Ruotsin leijona.  Muistomerkki on muistona Kaarle XII:n menestyksestä Narvan edustalla vuonna 1700, jolloin suuressa Pohjan sodassa lyötiin Narvaa piirittäneet venäläisjoukot. Muistomerkki oli Ruotsin kuningaskunnan lahja Narvan kaupungille ja leijonahahmo on jäljennös Tukholman kuninkaanlinnan edustalla sijainneesta patsaasta. Muistomerkki tuhoutui toisen maailmansodan aikana. "Ruotsin leijona" pystytettiin uudelleen vuonna 2000 taistelun 300-vuotispäivän muistoksi.

Leijonan vierestä voi sieltäkin tähystellä isoveljen maille...

Samoilta jalansijoilta näkyy myös Narvan linnan torni, Pitkän Hermannin torni on 51 metriä korkea.

Narvan linna on yksi kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Linna on perustettu 1270-luvulla tanskalaisten toimesta Tanskan  sijaishallitsijan asuinpaikaksi.  Sataviisikymmentä vuotta myöhemmin linna siirtyi saksalaisritarien omistukseen. 1300-luvun lopussa rakennettiin kaupunkia ympäröivä linnatorneilla vahvistettu suojamuuri. Lopullisen ulkonäkönsä linna sai 1400-luvun alussa.

 

Sen sijaan, että meiltä olisi kysytty toiveita tai että olisi annettu vaihtoehto jäädä linnaan tutustumaan, meidät kuskattiin taas kerran OSTOSKESKUKSEEN! Jos vain olisi ollut enemmän kuin 2 tuntia aikaa ja jos olisi tuntenut kaupunkia sen verran paremmin, että olisi ollut varma julkisen liikenteen käytöstä ja retkibussille löytämisestä...  Mutta ei auttanut, ostoskeskukseen taas. Bestiksen kanssa protestoimme ja poistuimme lähistön mäkkiin mököttämään ja syömään.

No, äkkiäkös se parituntinen kului ja oli kotimatkan aika. Välillä tie ei vie minnekään...

Rakveressä pyörähdimme kukkulan ja tarvas-patsaan ohi...

...ja pääsimme OSTOKSILLE pellavatehtaan myymälään. Ostoksillepa tietenkin.

Tässä Liliinan löytöni:

Nämä ostin Narvan ostoskierroksella. Pikkupurkki on huulirasva. 

Ja tässä ovat muuten Ülemisten ostoskeskuksen hankintani: kahvia ja karkkia

VAIKKA tuo ostostelu itselleni on niin turhaa, niin kyllä me bestiksen kanssa tästäkin retkestä otimme irti kaiken mahdollisen ilon :)

Seuraavaksi bestis lähti ottamaan iloa irti kylpylästä, minä en halunnut kun tukka oli hyvin. Sen sijaan läksin kävelylle ja ruokaostoksille.

Hotellin lähellä on Rakveren keskusaukio, jossa on hauskoja lamppuja

Samaisen aukion laidalla on myös  yksi polkupyöräilijä

Viron kuuluisin säveltäjä Arvo Pärt on saanut tämän pyöräilijäpatsaan keskusaukiolle. Pärt vietti lapsuusvuosiaan Rakveressä.

Monenmoista taidetta...

Sitten katseeni tavoitti jotain erittäin kiinnostavaa:

Kiersin aidan toiselle puolelle ja siinähän se oli!

Takapihalle tilasin kahvia ja riisimaitoa

Ensikertaa kokeilin riisimaitoa, mutta kyllä se jää soija-, kaura- ja mantelimaidolle

Kahvi oli Puroa: https://purocoffeebrands.com/ 

Hieno miljöö kahvitella...

...mutta lähtöhän siitä tuli. Ensin naakat alkoivat hyppiä päivävarjon päällä -naakat kammottavat minua. Sitten varjon alle alkoi kerääntyä ampiaisia. Oli paettava sisälle  hampurilaista odottamaan

Niin että en sitten käynytkään ruokakaupassa, vaan laitoin bestikselle viestin: Syön ulkona. Tai no siis ulkona sisällä. Mutta tuo hampurilainen oli ihan taivaallisen hyvä  ❤

Ja kahvikuppikin tyhjeni

Taidekahvilahan tämä siis oli...

...ja taidetta kahvilassa oli :)

Jatkoin sitten kävelyäni vielä hotellin vierestä...

...kirkon ympäri...

Kirkko oli jo harmi kyllä kiinni

Olisin taas halunnut kiivetä torniin!

Siellä se bestis taas putkessa kuului hurahtavan ohitseni! No, kohta olen "kotona".

Vielä pari rakennusta vaati päästä kuviini...

...tämä olisi peräti myytävänä!

Bestis oli jo huoneessa. Oli aika valmistautua leffailtaan  ❤

Kävelimme yhdessä vielä pienen kierroksen...

Tähän samaan kuvaan sain Arvo Pärtin, Aqva Spa hotellin ja Rakveren linnan. Rakvere pähkinänkuoressa :)

Pikk kadulla. Kyllä on hiljaista pääkadulla...

Nättiä...

Siinä olisi ollut laatikko -tältä reissulta en kortteja lähettänyt ollenkaan  :(

Tässä Pikk-kadun päässä oleva entinen oikeustalo, jossa nyt on Viron poliisimuseo.

Hämärässä kuvattuja kauniita ovia ja rakennuksia...

Kohti teatteriaukiota...

Teatterissakin oli esitys...

...mutta meidän kohteemme oli leffateatteri

Showmees :D

Ja hänellä Viron värit rusetissaan :)

Imelised  :D

Grinch  ❤

Erinäisten keskustelujen jälkeen saimme ottaa reput salin puolelle, verhon taakse. On kuulemma turvallisuusriski, jos katsomossa on reppuja. Ymmärrän.

Mutta yhtään en ymmärtänyt, kun joku henkilökunnan nainen tuli ja papatti pitkät puheet viroksi. MITÄ?  "I don't speak Estonian. In English, please!" Ei kun viroksi jatkoi kunnes käveli tiehensä. Luultavasti hän pauhasi jotain omista eväistä. Siispä jätin karkkini syömättä.

Mutta Mamma Mia tuli nähtyä jälleen. Aina yhtä ihana!

Elokuva loppui puolen yön maissa ja kaksi elokuvasta humaltunutta ystävystä kipitteli pienessä tihkusateessa lähes autioilla kaduilla kohti hotellia :)

Eiköpäs vaan ollutkin taas mahtava päivä Virossa?