Pandoja moikkaamassa

 Sadepäivän aloitus...

Juhannusaatolle oli suunniteltu aivan erityinen ohjelmanumero: pandojen moikkaaminen. Olin kysynyt äitiä mukaan neljänneksi ja äiti lähti mielellään. Siispä perjantaina Ukon ja Kuopuksen kanssa suuntasimme ensin mummilaan ja sieltä sitten Ähtäriin...

Ähtärin eläinpuisto on kuulunut elämääni aina (avattu 1973). Lapsena pääsin sinne joka kesä, parhaana kaksi kertaa. Tuntuu, että aina siellä on ollut mielenkiintoista -mielenkiinnon kohde on muuttunut eri elämäntilanteissa... Omien lasten kanssa keksin alkaa käymään myös lopputalvesta / alkukeväästä, jolloin eläimet olivat eri tavalla näkyvissä ja useimmat paksuissa turkeissaan.  Aina hyvä! http://www.ahtarizoo.fi

Aloitimme pandatalosta. Ensin lähestyimme Pyryä...

Oikein mukava residenssi Pyryllä...

Ja hyvää ruokaa, rouskis rouskis!

Niin suloinen syödessään  ❤

Lumin asunnossa oli hiljaista...

...sillä tällä pandalla oli aktiviteettien aika ❤

  

Siirryimme itsekin ulkoalueelle pandojen touhuiluja seuraamaan

Mukavan näköistä ja turvallisen tuntuista

Aita välissä pandat hakivat kontaktia toisiinsa. Lumi oli kova juosta lönkyttelemään, kiipeilemään ja kuperkeikkojakin heittämään. Pyry oli hiukan pidättyväisempi, hitaampi ja myös nälkäisempi. Ihania molemmat  ❤❤

Kukaan ei kiivennyt aidalle...

...mutta omat lapsensahan voi nostaa aidalle, vai mitä? En julkaise noita kuvia, mutta ketähän sitten syyttävä sormi osoittaisi, jos sattuisi lapsi otteesta lipeämään? Toivoisin hiukan ajattelua vanhemmilta. Ja kättä ristiin, että mitään ei satu.

Pandojen katseluun ei kyllästynyt, mutta koska olimme ajatelleet moikata muitakin eläimiä, oli matkaa jatkettava... 

Pikkupandoilla oli päiväuniaika -näimme kaksi karvapalloa puissa  ❤

Täällä oltiin osittain hereillä...

Niin: keitäs täällä on?

Kohti karhulaaksoa...

Eläintenhoitaja oli liikkeellä tällä menopelillä. Oli muuten todella pätevä ja tietävä "opas", jota karhut kuuntelivat korvat tarkkoina.

 Susien ulvontaa kuulimme jo karhulaaksossa, nyt lähestyimme susia...

Ketä kiinnostaa?

Ei näitä susia!

Ensimmäiseltä vierailultani Ähtärin eläinpuistoon muistan Köpi nimisen hirven, joka notkui aitauksen vieressä ja antoi silittää itseään...

Nyt aikuiset hirvet makailivat tyytyväisen näköisinä heinikossa...

...ja vahtivat silmä kovana vasoja, joiden nimet olivat Suru ja Murhe :(

Sitten bongasin tämänhetkisen lempieläimeni: ZOO CEFEn ❤

 

Karhujakin oli kaupan, mutta me valitsimme kahvin, kahvin, kahvin ja kaakaon. Lämmikkeeksi.

Kahvilassa ei ollut ruuhkaa...

Kierros jatkui...

Hyvin olivat piilossa tänään ilvekset. Tämän yhden näin luolansa ovella kurkkivan...

Villisikoja seuraavaksi...

Nuo raidalliset possut  ❤❤❤❤❤❤❤

Tässä mietin...

...tietääkö joulupukki?

Visenttejä...

Tänään ei menty tästä...

...laavulta tuli ihana tuosu...

Sateinen päivä ei loppujen lopuksi ollutkaan kovin sateinen. Pari kuuroa vain ropsautti niskaamme...

...ja lumileopardien niskaan

Nyt tuonne...

Takini ei välittänyt tämän enempää näyttäytyä... 

Sitten ahmat...

Petohan se on, mutta...

...nuo tassut  ❤

Eläinpuiston 3km lenkki alkoi olla kierretty. Kaikista eläimistä ei tullut otettua kuvia. Tänä vuonna nämä olivat kiinnostavimmat.

Metsissä ihailin myös kukkia. Flooraa edustakoon tänään vanamo  ❤

Kierros päättyy sopivasti kotieläintilan kulmille...

Päätalo on 1900-luvun alun maalaistalo...

Hieno seinä ja hieno kello... Tunneista viis, seurataan minuutteja :D

Pesupaikkoja...

Vuohet...

...lehmät...

...ja (keppi)hevoset

Seuraavan sadekuuron aikana poistuimme paikalta...

Jos jotain olisin ostanut, niin se olisi olluyt tästä...

Yksi Ähtärin suurmiehistä...

...Topi Sorsakoski on saanut muistomerkkinsä tänne Ähtärin matkailualueelle

Ympyrä sulkeutuu...

Mukava päivä Ähtärin eläinpuistossa ❤

Nappasimme äidin mukaan meille ja juhannuspäiväksi tuli uudet suunnitelmat. Niistä sitten seuraavaksi ;)