Muistojenkerääjä

Olen tykännyt yhtä lukuunottamatta kaikista Cecelia Ahernin kirjoista, mutta tämän Muistojenkerääjän kanssa meni pitkään, ennen kuin kiinnostuin tarinasta. Aloitin samaan aikaan toisenkin kirjan ja luin näitä vuoron perään. Puolen välin jälkeen olin sitten Muistojen kerääjän lumoissa ja lukea posotin kirjan loppuun melkein yhdellä istumalla...

Tässä aamupalalla olin tyytyväinen, että annoin kirjalle tilaisuuden :)

Leppoisan lauantain jälkeen sunnuntaina oli tartuttava monenmoisiin kotitöihin. Keittelin raparpereistä ja mansikoista kiisseliä ❤

Parvekkeelakin riitti taas nyppimistä

Iltapäiväkahveja kaipailin ja laittelin pressopannulla Löfbergsin Jubileumista 

https://www.lofbergs.fi/jubileum/

Hetkinen vielä ja pääsin nauttimaan kupin kahvia  ❤

Ja samalla viettämään lukutuokion mielenkiintoiseksi muuttuneen kirjan kanssa

"Suositun irlantilaiskirjailijan kahdestoista romaani on koskettava kertomus muistojen taakasta ja ilosta ja siitä, miten huonosti me joskus tunnemme kaikkein läheisimmätkin ihmiset."

https://www.gummerus.fi/muistojen-keraaja/ 

Kirjan alkuperäisessä nimessä ei kerätä muistoja, vaan marmorikuulia...

Isän ja tyttären muistot ovat ajankohtainen aihe itsellenikin. Lapsuuteni oli mahtava. Kotona ei ollut salaisuuksia. Toisin on kirjassa...

Tämmönen:

Kirja on otsikoitu kekseliäästi. Aina isän ollessa kertoja, liikutaan marmorikuulien maailmassa...

Tyttären kertomat luvut ovat altaan sääntöjä

Tavoilleni uskollisena nostan esiin kirjan kahvikohtauksia, ole hyvä!

Aika monta merkattua sivua...

 Onneksi oli aikaa lukea...

Cecelia Ahern on jälleen onnistunut kirjoittamaan hieman erilaisen ja kiinnostavan kertomuksen. Tavallinen arkikin näyttäytyy Ahernin kertomuksissa jotenkin taianomaisena... 

Eikä tarvinnut pettyä tähänkään Aherniin ❤