Pääskysestä ei päivääkään

Taas voisi epäillä minun seonneen, mutta järjissäni olen -annahan kun selitän!

Aamuaurinko paistaa keittiöön.Siis aina silloin kun ei ole pilvistätai muutoin huono sää. Tänään oli pilvistä.

Aamukahviaika:

En voi sanoa olevani kyllästynyt katselemaan keittiöstä avautuvaa metsämaisemaa, kuusten uusia vuosikasvuja, jotka tekevät metsästä herkullisen värisen, saniaisia, mustikanvarpuja ja kukintaansa aloittelevaa kanukkaa. Kalliokilvistä en välitä. Mukava on myös seurata kirjosieppopariskunnan touhuja niiden ruokkiessa jälkikasvuaan pönttöön ja kuunnella ikkunan raosta peipposen laulua.

Mutta tämä kesä piti olla minun parvekekesäni! Viime kesä meni ilman parveketta reissussa, mutta nyt ollaan kotona ja rojut on siivottu paikoilleen ja jokunen kukkakin saatu parvekkeella viihtymään. Oma viihtymiseni on ollut toista: liian kylmä.

Tänään sen tein. Latasin aamukahvini termosmukiin, otin mukini, kamerani ja pölyhuiskuni. Parveke tosiaan tarvitsi siitepölynpyyhkimistä ennen kuin sinne saattoi asettua.

Haluaisin kertoa, kuinka lämpimänä kesäaamuna join aamukahvini parvekkeella paljaita varpaitani heilutellen... Mutta koska yritän pysyä totuudessa aina kun mahdollista, kerronkin sitten sen, että varpaat heiluivat villasukissa viltin mutkassa ja kaulassanikin oli villahuivi. Lämmintä oli vain 13 astetta.

Mutta ekat parvekekahvit join!

Ai niin se pääskynen! Kotikulmieni taivaalla lokit ovat yleisempi näky, mutta tänään näin ensimmäisen pääskysen. Joten: pääskysestä ei päivääkään!