Powered By Blogger

perjantai 3. tammikuuta 2014

3.kuppi


Olin herännyt ja noussut tänään ihan inhimilliseen aikaan ja katsonut jo yhden elokuvankin. Minulla joulu jatkuu edelleen, joten elokuvakin oli Kun joulupukki suukon sai (I saw mommy kissing Santa Claus), hauska ja suloinen tarina pienestä Justin-pojasta, joka yrittää pitää perheensä koossa sen jälkeen, kun yllättää äidin suutelemasta Joulupukkia...

Leffan jälkeen päätin ottaa santsikupin kahvia ja käpertyä hetkeksi lakanoihini lukemaan loppuun toisen joulukirjoistani, Valkoisen joulun, ja selailemaan jo ennen joulua lukemaani Jouluihmistä. Tässä päivän kahvikuppi!

 




 


Koska itse olen jouluihminen, tartuin Regina Raskin kirjaan Jouluihminen suurin odotuksin. Vinkin sain työkavereiltani, jotka tietenkin olivat lukeneet kirjan jo tuoreeltaan eli pari vuotta sitten. No, minä olen vähän hidas lukemaan...

Häpeämätön joulufriikki Eeva aikoo taas kerran järjestää perheelleen kaikkien aikojen joulun. Tulevaan jouluidylliin on hyvä paeta, kun työpaikalla tavaratalon somistamossa nuori alainen uhkaa viedä työt nenän edestä ja kotona päänvaivaa aiheuttavat murrosikäiset pojat sekä epäilyttävän paljon ylitöissä viihtyvä aviomies. Mutta mitä lähemmäs jouluaattoa päästään, sitä enemmän Eevan joulupakka alkaa hajoilla. Joulusta näyttää tulevan katastrofi. Minkälaisen jouluyllätyksen järjestää lopulta aviomies Mikael? (Takakansiteksti)

Kirja on melko kepeä ja sujuvasti kirjoitettu, mutta sivuaa samalla vähän syvempääkin teemaa, nimittäin sitä suorittamisen ja stressin määrää jota joulu joillekin merkitsee. Kirjan päähenkilö on jouluaattona syntynyt Eeva, joka kokee olevansa jouluihminen. Eeva tekee ensimmäiset jouluostoksensa 27. joulukuuta ja jatkaa  joulun valmistelua kiihtyvällä tahdilla. Jotain tuttua, sillä 31. joulukuuta istuin ompelemassa nelisen tuntia joulujuttuja seuraavaksi jouluksi...

Eniten yhtäläistä meidän kahden jouluihmisen toimissa oli jokavuotinen joulukeskustelu. Ihan totta: sellainen meilläkin käydään. Kaikki saavat sanoa toiveitaan, että joulusta tulisi sellainen, kuin itse haluamme. Meillä keskustelun periaatteena on ”toiselta ei saa ottaa pois” ja Jouluihmisessä asia ilmaistaan näin: ”Ei voi toivoa, ettei jotain olisi. Se jokin voi olla jollekulle toiselle tärkeä. Teidän pitää miettiä, mikä joulussa on tärkeintä, mitä te haluaisitte että siinä ehdottomasti on mukana.” Samanlainen mitä haluat joululta-keskustelu oli meilläkin käyty aamiaispöydässä hyvissä ajoin ennen joulua ja niin kaikki saivat itselleen tärkeät asiat jouluun!

Suurinta kateutta Jouluihmistä kohtaan tunsin luvun 21 aikana, jolloin hän pääsi käymään Lauschaan, lasisien joulukoristeiden ihmemaahan. Minä olisin nauttinut matkasta enemmän!

Kahvia kirjassa juodaan moneen otteeseen, kuppi silloin, toinen tällöin... Jostain syystä se on useinmiten jäähtynyttä tai pannunpohjalla seisonutta...


Joululahjaksi sain melko tuoreen Pete Suhosen Valkoisen joulun. Jo nimestä arvelin, että ollaan tekemisissä huumeiden kanssa, joten siirsin lukemisen aloitusta tapaninpäivään, koska en halunnut minkään pilaavan aitoa, oikeaa joulutunnelmaani.

Valkoinen joulu kertoo joulun odotuksesta Helsingin Lauttasaaressa viiden henkilön näkökulmasta. Kaikki liittyvät jollakin tavalla toisiinsa.

Janne on postinkantaja, joka öisin rakastaa työtään ja aamuisin etäältä Mutterikahvilan kaunista Siljaa.
Silja haaveilee Hankeniin pänttäävästä Sebastianista.
Sebastian toivoo, ettei olisi erehtynyt pelaamaan avomerellä käsipalloa kokaiimilastilla ja pikaista kuolemaa Konrad-isoisälle.
Konrad on karaistunut sotasankari ja miljonääri, joka haluaa elää ikuisesti. Keinolla millä hyvänsä.

Taustalla häärii salaperäinen Hän, muustakin kuin luomiskyvystään päihtynyt kirjailija, joka yrittää kääriä langat yhteen. Kunhan pysyy itse kasassa.Ja jossain tuolla ylhäällä häärii ISO TYYPPI, joka pitää huolta että kaikki menee kuten tarkoitus on. Myös jouluna. (Takakannen teksti)


Kahvinkulutus kirjassa on melkoista. Janne pistää päivittäin kotonaan kahvin tulille ja käy myös kahvilla Mutterikahvilassa. Kiinnostuin tuosta kahvilasta ja se on nyt samalla listalla Colosseumin ja Big Benin kanssa: Paikkoja, joissa haluaisin käydä.

Valkoinen joulu on olevinaan tragikoominen ja surullinen kertomus.  Mutta minun mielestäni se on ankea ja ruma tarina. Kieli on välillä niin karskia, että meinasin tukehtua kahviini. Onneksi oma elämäni on kaukana Valkoisen joulun todellisuudesta. Kirja odottaa jo kierrätykseen lähtemistä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti