Kapeenkoski

Vappupäivää pyrähdettiin Ukon kanssa viettämään Kapeenkosken maisemiin. Heti aamukahvin jälkeen...

http://www.kapeenkoski.com/alue

https://www.aanekoski.fi/KapeenkoskiOpaskartta.pdfhttps://www.aanekoski.fi/KapeenkoskiOpaskartta.pdf

Ukko on ollut Kapeenkoskella kerran ennenkin, nuorena miehenä  ❤️ Paikka muistui mieleen Kylätiellä blogista

Seikkailu alkakoon! Tästä portista sisään:

Mutta mepä lähdettiinkin omia polkuja kulkien ihan toiseen suuntaan... Sinne, minne nokka näytti ❤️

Kapeenniemen  opastustaulut ovat mielenkiintoisia. Ensimmäisessä taulussa kerrotaan koskien ohittamisessa käytetyistä teistä, joita pitkin veneitä vedettiin telapuiden avulla. Ja muuten: Kapeenkoski ei ole kirjakielen ”Kapeakoski” vaan ”Kapeelle kuulunut koski”. Kave oli pakanuuden aikainen mytologinen olento.

Pyörähdimme Kapeenkosken sululla...

...ja kanavan varrella

Pörrinsalmen silta ja melojat...

Meille riitti polkua astella

Mysteeritienviitat. Kun oikein tarkkaan tihrusti, niin alemmassa luki Sunnin Jaarikan polku. Sinne!

Melojat jatkoivat omaa menoaan

Kapeentaipaleen veneenvetotien poukamana ja muinaisten kulkijoiden eräsatamana palvellut Kaivantolampi on saanut nimensä siitä, että Pörrinvirta ja lampi on yhdistetty kaivamalla niiden väliin, kapea harjukannas puhkaisemalla, venekulkuväylä. Näin on aikoinaan syntynyt kaksi sunttia, pikku salmea. Suntteihin liittyy arvoituksellinen nimi: Sunnin Jaarikka. Oliko se joku tietty henkilö vai liittyykö se alueen muinaiskulttiin? Sitä vain arvaillaan.

Polku johti kapean niemen kärkeen...

...josta avautui hyvä näkymä Pörrinsalmen sillalle.

Minnekäs seuraavaksi?

Kirkottomassa erämaassa Kapeenkoskella tiedetään jo 1500-luvun alkupuolella pidetyn jumalanpalveluksia. Luterilaisuuden voittaessa alettiin Kapeenkosken pakanuuden ajan palvontapaikoilla pitää erämaan kansan kesäisiä kristillisiä jumalanpalveluksia. Muinaisten jumalanpalvelusten muistoksi seurakunnat ja kotiseutuväki ovat pystyttäneet Honkaristin elokuussa 1980. Myöhemmin risti on uusittu. Honkaristillä vietetään nykyään joka kesä Laukaan ja Äänekosken seurakuntien yhteistä juhannusjuhlaa.

Tämän arvoituksellisen kiven alkuperä on hämärän peitossa, vain arveluja on voitu esittää siitä, kuka on kiven pystyttänyt ja siihen muinaissuomalaisten maagista varausmerkkiä muistuttavan ristin hakannut.

Jonkun merkittävän asian muistoksi on joku tämän kiven joskus pystyttänyt ja siihen ristin piirtänyt. Myös Sunnin Jaarikan kiveksi tätä järkälettä on kutsuttu. Kaivauksissa 1967 paikalta löytyi kotarakennuksen jäänteitä.

Tässä kohtaa polku oli kuin valtatie...

...ja se johtikin Pytinkiin. Luijankosken törmälle rakennettiin aikoinaan uittoyhtiön talo, jota kansa rupesi kutsumaan Pytingiksi. Vaikka talo on jo purettu, sen pihapiiriä kutsutaan edelleen tällä nimellä. Kivijalkakivet ovat jäljellä. Pytingin aukiolla on sekä nuotiopaikka että grillikatos. Ja runsaasti polttopuita.

Ei ollut tungosta

Me asetuimme grillikatoksen reunalle...

Nuotiopaikalla oli vappua viettämässä perhe...

Herkut esiin. HYVÄÄ VAPPUA!

Reput keveämpinä jatkoimme matkaa. Nämä portaan veivät rantaan laavulle ja nuotiopaikalle...

Tiirailin telkkiä vastarannalla...

Polku / pitkospuut kulkivat monin paikoin aivan virran reunalla...

Välillä etsittiin jalansijaa kiviltä -ei ollut liukasta

Kosken kohinaa oli mukava kuunnelle ja virtaavasta vedestä tuli otettua jokunen kuvakin...

Vesimaalaus ❤️

Puunkuorigrafiikkaa ❤️

Ja taas oltiin reunalla...

Keskellä harjua kulki leveä, tasainen ja suora polku...

Mutta mikäs tämä on?

Jälleen yksi laavu ja nuotiopaikka

Pytingin tulentekopaikkoja lukuunottamatta näille muille paikoille pitäisi ohjeen mukaan kysyä lupa tulentekoon. Näitä laavuja käyttävät mm. kalastajat.

Tämä liitto näyttää ikuiselta  ❤️

Tämä liitto tuntuu ikuiselta  ❤️

Vielä riitti virran rantaa...

Nyt tuli selitys Repenpolulle: Viihdetaiteilija Reino "Repe" Helismaa vietti nuoruusvuosiaan Koivistonkylällä  ja liikkui lapsuudessaan Kapeenkosken maisemissa tukkien uittoa katselemassa. Hänen muistoaan vaalitaan Kapeenkoskella virran rantoja kiertelevän Repenpolun muodossa.

Ja vielä yksi paikka vaikkapa evästelyyn

Kumman valitsisin? Kalastajanpolun (vaarallinen reitti, kapea polku, liukkaat pitkospuut, voimakkaan virran läheisyydessä, kulku omalla vastuulla) vai Harjupolun?

Valitsimme Kalastajanpolun. Siellä oli kyllä oikeasti keskityttävä, joten kuvaaminen jäi. Olen tunnetusti kömpelö, joten alkoi se veteen putoamisen uhka tuntua niin todelliselta, että siirryimme hetken kuluttua Harjupolulle turvaan.

Ja sen polun loppuun kuljettuamme olimme keskellä väkijoukkoa!

Myllyyn oli avattu kahvio, sinne oli välillä pitkäkin jono.

Myös parhaalle koskimaisemapaikalle joutui vähän jonottamaan...

Kiersin ja kaarsin myllyä kuin kissa kuumaa puuroa...

Lopulta en sitten kuitenkaan asettunut kahvijonoon -olihan meillä ihan oivat eväät.

Paluumatkan kävelimme tietä pitkin. Ensin ihailimme mökkikylän mökkejä.

Siellä ne odottelivat yövieraita mäntyjen keskellä.

Kapteenin kievarissa oli ainakin joku paikalla...

...potkupyöräkin seinustalla ❤️

Honkaportin kautta parkkipaikalle palatessamme huomasin tulomme jälkeen pystytetyn mainoskyltin: ensi kerralla sitten myllyyn kahville ❤️

Olihan jälleen pitkä ja perusteellinen raportti. Toivottavasti et aivan uupunut matkassamme ❤️ Mahtava reissu jälleen kerran.