Nyt santsataan! 15. kuppi saa jatkoa Nyrölän luontopolulla

Vuoden ensimmäinen santsikuppi, olkaa hyvä ❤️ Viidestoista kuppi oli niin täynnä, että nyt on santsattava...

Oli jälleen aika mennä metsään ❤️ Alussa en vielä ymmärtänyt miksi tämä teksti:

Kohteena tällä kertaa Nyrölän luontopolku ja seurana Ukko ❤️

Aluksi katselin latvoja...

...mutta sitten katse polkuun:

Edellisestä käynnistä alkaa olla 15 vuotta...

...joten eivät tuntuneet tutuilta nämä polut

Pieniä ihmeitä...

Polku on merkitty keltapäisillä paaluilla

Luontopolun rastit ovat hienot! Tekstit ja kuvat on maalattu puulle ja kehystetty heinäseipäillä ❤️

Taitavaa työtä ❤️

Pyörälläkin siellä oli joskus liikuttu...

Linnunpönttöjä on luontopolun varrella paljon, eri malleja eri linnuille. Huolto on ehkä vähän jäänyt, jotkut pöntät ovat pudonneet tai rikki.

Kyläyhdistys pitää huolen luontopolusta, pitkospuista, lossista, huusseista, polttopuista ja laavuista. Voi kun ihmiset pitäisivät huolen omista roskistaan!

Molemmilla laavuilla oli porukkaa. Ja meillä ei ollut eväitä ;)

Pohjaton...

Lossi odotteli mantereen puolella kevään tuloa ja sulaa vettä...

Me mätsättiin ❤️

Vielä pääsi saareen jäätä pitkin...

Esimerkiksi tämän puuvajan ja laavun ympäristö muistutti kaatopaikkaa. Onko raskaampi kantaa takaisin tyhjä olutkeissi kuin täysi keissi laavulle? Painaako tyhjä makkarapaketti enemmän kuin täysi? Entä eikö tyhjä salaattilaatikko jotenkin suurempi kuin täysi eikä enää mahdu reppuun? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta jo tässä vaiheessa alkaa kiukuttaa niin paljon, että pakko lopettaa, ettei hyvän mielen retkeni käänny pahan mielen retkeksi...

Jatkan upeiden luontopolkurastien ihailemista ❤️

Aita oli raja

Paluumatkaa tehtiin aluksi samaa reittiä...

...tähän risteykseen asti.

Suojuttuja...

Palvelut ovat kohdallaan ❤️

Lumisia polkuja...

Valoilmiö...

Yhtäkkiä Ukko huomasi taivaalla kaartelevan kurkiparven:

Ihanat ❤️

Vähän pönttöjuttuja vielä...

Ja mikäs se siellä kierroksen alussa olikaan? Tämä kyltti!

Ja polulla koronakorkki!!!

Ihan omalla vastuulla saavutimme parkkipaikan. Lunta alkoi hiljalleen leijailemaan...

...kotiin tultuamme maisema oli jo hyvin talvinen.

Olipa kuvakimara. Mutta kun oli niin hieno retki taas! Nyt ehkä ymmärrät, miksi tarvitsin santsikupin ❤️