Jatkan siitä, mihin viimeksi jäin Lukurauhan päivänä. Nyt on kirja luettu loppuun.
Kiinnostuin kirjasta alun perin siksi, että se tapahtuu Guernseyllä
Vasta kuusi vuotta sitten kuulin ensikertaa koko saaresta. Miten? No rakkaan harrastukseni postcrossingin kautta! Sain helmikuussa 2013 kortin Guernseyllä asuvalta Monicalta ja huhtikuussa "suoran vaihdon" kautta vielä toisenkin. Wau, mitä aarteita!
Guernseyllä on oma postilaitos, omat postimerkit ja siniset postilaatikot
Aasi on Guernseyn kansalliseläin ❤ Guernseyn lehmät ovat kuuluisia maidostaan, kuulemma. Ja kultaisesta Guernseyn vuohesta ei ole mitään tietoa ;)
Siellä se on, kanaalissa...
Alkuperäisessä kirjan nimessä Guernsey mainitaan: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society
Suomentaja on Pottereista tuttu... Ensin mietin, että miksi kaksi kirjoittajaa, mutta kun luin lopun kiitokset, niin selvisi, että Mary Ann Shaffer kirjoitti ja hänen sisarentyttärensä Annie Barrows viimeisteli Shafferin terveysongelmien takia.
Muutama kupponen kirjakahvia...
Niin, ja kirja koostuu kirjeenvaihdosta, mukana muutama sähkösanoma...
Vähän matkailumainosta Guernseylle...
Kappas, kappas:
Vaikka kirjassa kerrotaan myös keskitysleirien karmeudesta ja miehityksen kurjuudesta, siinä on myös sodan ajan inhimillisyyttä ja sitä, että Saksan armeijan sotilaatkin olivat loppupeleissä uhreja. Myös he kärsivät Hitlerin julmuuden seurauksista. Ja puolin ja toisin oli rikos rakastua...
Ja mitä Juliet Ashtonin rakkauselämään tulee... Sen saat lukea itse, jos vielä et ole lukenut ❤
Miellyttävä ❤ on sana, jota käytän tästä lukukokemuksesta ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti