Lohturuokaa

Mennyt viikko oli vähän toisenlainen, kuin mitä keikkakalenterin mukaan oli odotettavissa. Joskus tulee yllätyksiä. Kaikki yllätykset eivät ole mukavia. Ja joskus tarvitsee lohturuokaa...

Yllätykset alkoivat sunnuntaiaamuna, kun yritin nousta sängystä. Koko maailma kieppui. En pystynyt keskittämään katsettani. Huimasi. Säikähdin kovasti, mutta päivä meni melko normaalisti, kunhan muisti istua paikallaan sohvan nurkassa.

Seuraava yö oli huono. Joka kerta kylkeä kääntäessä tuli tunne, että putoan sängystä. Pelotti nukahtaa uudelleen. Valvomiseksi meni. Muistinko hengittää koko ajan? Luulen niin. Mutta valveilla ollessakin tuli sängystä putoamisen tunne aina kun asentoa vaihtoi.

Ukko oli kotona sen verran aamulla, että nousin sängystä. Sitten hänen oli lähdettävä jälleen työreissulle. Lavuaarin päälle kumartuessani maailma heitti jälleen häränpyllyä ja putosin polvilleni. Vielä toisellakin kasvojenpesuyrittämällä. Silloin oli pakko soittaa esimiehelle, että en pääse töihin. Saman tien varasin ajan työterveyslääkärille.

Kävin suihkussa jakkaralla istuen. Sukkahousuja jalkaan laittaessa maailma pyörähti jälleen. Ja taas kenkiä laittaessa. Tilasin taksin, sillä en tuntenut oloani niin tukevaksi, että olisin voinut bussilla lähteä saati sitten pyöräillä työterveysasemalle. Lääkäriaikani oli klo 13.30. Nälkä oli jo silloin...

Lääkäri oli ihana! Kyseli, kuunteli, tutki ja tarkkaili. Puhui ihan kansankieltä, ei jäänyt epäselviä asioita. Kuvailuni perusteella ja tekemiensä testien perusteella lääkäri pystyi poissulkemaan koko joukon vakavia vaihtoehtoja. Ja vielä viimeisellä testillä, jossa minua keikauteltiin tutkimuspöydällä asennosta toiseen hän varmisti diagnoosin: hyvänlaatuinen kohtauksittainen huimaus / asentohuimaus.

Lääkkeitä ei tähän vaivaan käytetä. Sain ajan huomiseksi fysioterapeutille, jonka erikoisalaan huimaus kuuluu. Seuraavaan aamuun asti oli pärjättävä. Sairaslomaa sain ensialkuun kolme päivää. Ja pääsin syömään lohturuokaa Beans & moreen.

Hoitelin kalenteriasioita ja luin hömppää...Lohturuoaksi valitsin tänään Avocado cheese melt on toastin (olenko milloinkaan mahtanut syödä mitään parempaa kuin tuo?), cookien ja ison kauralatten.

Luin myöskin lääkärin antamat paperit, joissa kerrottiin asentohuimauksesta...

Hyvänlaatuisella asentohuimauksella (benign paroxysmal positional vertigo, BPPV) tarkoitetaan sisäkorvaperäistä huimausta, joka johtuu toimintahäiriöstä sisäkorvan kaarikäytävissä. Kehon asentoa ja tasapainoa aistiviin nesteen täyttämiin kaarikäytäviin kertyvä sakka saa aikaan virheaistimuksen, joka tuntuu kiertohuimauksena 2–20 sekuntia asennon muutoksen jälkeen. Huimaus tulee usein vain pään ollessa tietyssä asennossa siirryttäessä esimerkiksi istualta makuulle tai taivutettaessa päätä esimerkiksi kasvoja pestessä. Sen sijaan huimaus ei yleensä estä liikkumista. Vaikka oireet ovat joskus melko voimakkaat, vaiva ei johdu vakavasta keskushermostoperäisestä sairaudesta ja se on luonteeltaan hyvänlaatuinen.

Vaiva kestää useiden viikkojen ajan, keskimäärin 10 viikkoa, mutta voi kestää huomattavasti kauemminkin. Se voi myös parannuttuaan uusia.

Noin neljännes huimauksen syistä selittyy hyvänlaatuisella asentohuimauksella. Esiintyvyys on suurimmillaan 50-60 vuoden iässä.

Huimauksen paranemista voi nopeuttaa harjoituksilla, joiden tarkoituksena on tarkan liikesarjan avulla saada kaarikäytävään kertynyttä sakkaa liikutetuksi niin, että se ei aiheuta oireita. 

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto 

Pelottavin asentohuimauksen oire on mielestäni nystagmus, silmävärve eli silmämunan tietyntyyppiset tahattomat nykivät liikkeet. Silmät vain "hakkaavat" edestakaisin, mitään ei voi tehdä...

Lisää hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta voi lukea täältä:

https://www.terve.fi/artikkelit/hyvanlaatuinen-asentohuimaus-yleistietoa

Tiistaina kävin sitten fysioterapeutilla. Ihana nainen taas! Tunsin itseni sirkusapinaksi, jolla teetettiin mitä merkillisempiä temppuja. Kaikkein hulluinta oli, että minua ei huimannut ollenkaan. Kunnes sitten päästiin vaiheeseen, jossa minua jälleen käänneltiin tutkimuspöydällä. Huimausta ja silmävärvettä, kohtaus toisensa perään, kunnes oksentelin holtittomasti fyssarin roskiksen täyteen.

Ei epäilystäkään vaivani laadusta! Onneksi siihen on olemassa myös hoitokeinoja, kaarikäytävään jämähtäneet sakat on mahdollista saada liikkeelle mm. Lempertin manöövereilla. Sairaslomaani jatkettiin vielä perjantaihin asti.

Tässä minun potilasohjeeni: http://www.Lempert_vasen.pdf

Jouduin odottamaan kotiinlähtölupaa oksenteluni ja lisääntyneen huimauksen vuoksi vettä ja mehua tankaten  työterveysaseman aulassa. Fyssari kävi aina välillä tarkistamassa kuntoni. Sen verran raju oli tuo tutkimus / hoito, että tunti meni toipumiseen.

Ennen bussiin nousua hain vielä Jungle juice barista Grazy Frogin, jonka kanssa käperryin puoli-istuvaan asentoon loppupäiväksi sohvannurkkaan lukemaan, torkkumaan ja leffoja katsomaan.

Iltapäiväkahviaikaan ajattelin pikkuisen maistaa rahkaa...

...mutta se oli niin hyvää, että söin sen kaikki!

Ihan tavallista mulle kuuluu... Hyvä tietää, että mistään hengenvakavasta ei ole kyse, vaikka ikäväähän tämmönen huimaus on. Jatkan manöövereja ja voin kertoa, että paljon paremmin voin jo nyt :)