Powered By Blogger

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lepopäivän pyhittämistä



Vapaapäivä tuntui tosi hyvältä idealta ❤ 

Aamukahvia aloin keittelemään vasta kymmenen jälkeen. Olympialaisia olin jo istunut katsomassa sohvan nurkassa jonkin aikaa...


Ukko oli käynyt liidelissä...


Valitsen sinut, Java Sumatra



Tummaa tiedossa...




Ihana tuoksu!



Kunnollinen paketointi...


...hienoon kahvipurkkiin. Aromit säilyy.


Hyvältä näyttää...


...maidolla, totta kai!


Viime aikoina olen lukenut iltaisin, muutaman sivun kerralla, juuri ennen unta...


 Eowyn Ivey, Maailman kirkkaalle laidalle

"Everstiluutnantti Allen Forrester saa vuonna 1885 elämänsä mahdollisuuden, kun hänet määrätään johtamaan retkikunta Alaskan Wolverinejoen yläjuoksulle. Vaarallinen reitti on avain Alaskan luonnon valtaviin rikkauksiin, joiden kutsu houkuttaa seireenin lailla jokaista korpimaassa omaa onneaan etsivää. Kaikki yritykset kesyttää koskematon erämaa ovat kuitenkin tähän asti päättyneet traagisesti armottomien olosuhteiden edessä.

Forrester ja hänen raskaana oleva vaimonsa Sophie joutuvat eroon toisistaan, kun Allen johdattaa retkikuntansa kohti tuntematonta. Seikkailuja janoava Sophie ei odota yksinäistä vuotta armeijan parakkien vankina innolla. Pian käy kuitenkin ilmi ettei Allen ole ainoa, joka joutuu kamppailemaan petollisia olosuhteita vastaan. Kumpikaan ei voi aavistaa, että erossa vietetty vuosi tulee vaatimaan heiltä molemmilta kaiken rohkeuden ja kestävyyden, aina viimeiseen pisaraan asti.

Lumilapsi-kirjallaan ihastuttaneen Eowyn Iveyn toinen romaani herättää eloon Amerikan alkuperäisasukkaiden myytit ja Alaskan karun ja kauniin luonnon. Maailman kirkkaalle laidalle on kiehtova ja samalla hyytävä tarina rakkaudesta, seikkailusta ja selviytymisestä."


Hieno kansi:


Täältähän se kirjan nimi löytyy...


Yhden ainoan kerran kirjassa keitetään kahvia...



Koko kirja on päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja museoesineiden luettelointikortteja. Tarina etenee välillä nykyajassa kirjeenvaihtona ja välillä kertomusta luetaan suoraa päähenkilöiden päiväkirjoista. Alaska, alkuperäisasukkaat,  armottomat olosuhteet,  myytit ja uskomukset. Valokuvaus. Siinä muutamia kirjan teemoista. Ja suurin niistä on rakkaus...



Hitaan lämpenemisen jälkeen erittäin kiinnostava ja mukanaan vievä kirja.


Kahvin kaveriksi...


...saaristolaisleipää


Välipalakahvini näytti tältä:


Siinä sohvan nurkassa päivästä suurin osa kului. Ampumahiihtoa, curlingia, pikaluistelua, suurpujottelua, kelkkailua, freestylea...


Välillä kädessä oli sukkapuikot, välillä laittelin kuvia albumiin...


Siinä sitä tuli lepopäivää pyhitettyä  ;)



6 kommenttia:

  1. Meillä miehen päivä kului urheilun merkeissä, mutta minun ei. En ole koskaan välittänyt urheilun katsomisesta televisiosta...enkä kyllä muutenkaan. Kerran olen käynyt katsomassa jääkiekkoa hallissa ja siinä ne taitavatkin olla..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isä minusta kasvatti ensin urheilijan ja sitten penkkiurheilijan :) Onneksi. Ja onneksi jokainen saa valita välittääkö urheilusta. Tai oopperasta. Tai... Yhden ainoan kerran minäkin olen livenä jääkiekkoa. Se oli Tsekkoslovakiassa :D

      Poista
  2. Vapaapäivät ovat kyllä parhaita, kun on lupa vain olla, rauhoittua, rentoutua ja kerätä voimia uuteen viikkoon. <3

    Sinulla näyttäisi olleen oikein lokoisa vapaapäivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo lokoisa päivä... Voisin ottaa toisenkin ;) Niin paljon kuin tykkään kaiken maailman riennoista, retkistä ja reissuista, niin kyllä joskus on niin poikaa olla vaan :)

      Poista
  3. Kivoja tuollaiset kahvi-luku hetket❤ Mukava on ollut kisoja seurata!

    VastaaPoista