Tapaninajelulla

Olin salaa toivonut lunta, rekiretkeä... No, ainakin aurinko paistoi ja ihan pikkuisen oli luntakin maassa...

Aamukahvista alkoi tapaninajeluni:

Ja sitten itse asiaan!

Kovin montaa pyöräilijää ei tänään tullut vastaan...

Ajelin Mattilanniemeen...

Aurinko jaksoi juuri ja juuri roikkua metsänreunan yläpuolella...

Niin, ja lunta oli niin kuin tapaninajelulla pitääkin olla!

Se, mitä en vielä kertonut, oli, että tuuli oli hyytävän kylmä. Tässä vaiheessa olin jo aivan umpijäässä!

Pyörä parkkiin, termari esiin ja kahvia ja pientä hyppelyä lämmikkeeksi

Kahvikupillisen jälkeen vaihdoin suuntaa ja pyöräilin suorinta tietä kodin lämpöön.

Olin niin kylmissäni, että kesti tuntikausia, ennen kuin vilunväristykset lakkasivat ja lämpö palasi ytimiini. Siitä ja perinteistä johtuen meillä oli tänään pizzapäivä!

Lämmitellessä ja ruokaillessa saatoin keskittyä joululahjoihini -pari uutta N.C. leffaa:

Iltakahvit siemailinkin sitten uuden uutukaisesta fillarimukista. Tapaninajelun hengessä ;)

Onkohan liian aikaista ääneen sanoa, mutta tänään alkaa tuntua, että olen melkein parantunut...