Madamin kahvila ja raunioromantiikkaa
Tänään palattiin Zeytinliin päivänvalossa, sillä kyllä joka kerta on juotava kahvit Madamilla!
Vuosien ajan totuimme näkemään tässä kohdassa aution ja ränsistyneen rakennuksen. Nyt se on remontoitu upeaksi ja siihen on avattu koulu. Oppilaita on 4.
Tien varressa jo kyltti kutsuu Madamille...
Tässä on Madamin kahvila:
https://foursquare.com/v/madam%C4%B1n-dibek-kahvesi/4c5e5de9d25320a171cbc87a/photos
Yllä olevasta osoitteesta voit käydä katsomassa paljon kuvia tästä legendasta!
Kahvin kanssa tarjoiltiin pistaasista tehtyjä makeisia
Madamille!
Kun ensimmäisiä kertoja kävin tässä kahvilassa Madam itse pyöritti kahvilaa. Kahvin saaminen kesti ja kesti, sillä Madam oli vanha ja liikkui verkkaisesti. Toi kahvin pöytään kuppi kerrallaan. Nykyään kahvilaa pyörittää Madamin poika, vanha mies... Madamin kuvia on kahvilan seinillä ja Madamin henki elää kahvilassa. Ei sitä voi selittää. Käykää itse Madamilla!
Jatkoimme matkaa seuraavaan kylään, Tepeköyhyn.
Tämä koulu ei ole ollut käytössä ainakaan niinä 20 vuotena, jolloin minä olen saarella käynyt. Kyltti on edelleen uskollisesti koulun seinällä.
Tepeköy on kylä, jota alkukesän maanjäristys saarella koetteli eniten
Myös kylän kirkko koki kovia. Koko alttaripääty oli huputettuna korjaustöiden takia.
Surullinen näky...
Tämä autiotalo sen sijaan ei järistyksestä kärsinyt. Siinä se seisoo edelleen, niin kuin on tehnyt jo ne 20 vuotta, kun tuolla olen kulkenut...
Kauneutta löytyy kaikkialta
Muutama kahvilakyltti kylän kujilta:
Kylä oli hiljainen ja odottavan oloinen. Korjaus- ja rakennustyöt olivat käynnissä. Kylä nousee vielä!
Joku sentään oli hereillä:
Vietettiin aikaa myös keskustan nettikahvilassa. Siis netissä. Ilman kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti