Kokous kesti ja kesti ja kesti... Ei saatu kahvia, mutta yhdessä päätettiin, että seuraavalla kerralla kun on kokous, niin takuulla saadaan. Ja joka kerta tästä lähtien.
Sitten kun työt taas jatkuivat, tuntui koko ajan olevan kiire. Niin kiire, että en kahteen tuntiin ehtinyt töistä pois, vaikka työaikakin oli loppunut. Vapaaehtoistyötä, ei minulla ollut kiire pois.
Jotain ihmeellisen ihanaa ja odottamatonta tapahtui... Yhdellä työntekijällä oli niin kiire, ettei meinannut ehtiä kahville, niin toinen työntekijä tuli tarjottimen kanssa tuomaan hänelle kahvia ja kääretorttua. Ihan piloillani huiskuttelin siinä taka-alalla, että minullekin maistuisi. Ja arvaa mitä? Tuo ihana työntekijä toi minullekin kupin kanvia ja kääretorttua. Ison halauksen paikka!
Ikinä ei pidä aliarvioida työpaikkakahvien merkitystä!!!
Illalla oli siten varsinaisen vapaaehtoistyöni aika. Santsikupit siellä:
Oli siellä muitakin...
Hyvät värit astioissa ja uu mitä herkkuja! Vapaaehtoistyö rules :-)
VastaaPoistaP.