Sain juuri luettua Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani -jotka ovat siis kirjan päähenkilö Brett Bohlingerin kymmenen unelmaa hänen ollessaa 14-vuotias. Nyt Brett on 34, joten järkikin sen sanoo, että unelmat eivät enää ole samoja. Vai ovatko?
Unelmia pitää olla. Unelmiin pitää uskoa. Unelmista kannattaa pitää kiinni. Haaveista voi tulla totta. Minun unelmistani suurimmat ovat jo toteutuneet. Pienessä mustassa Dream Boxissa on vielä pieniä unelmia unelmoitavaksi...
Kirjan alkuperäinen nimi on The Life List. Sen on suomentanut Outi Järvinen.
"Hanki oma hevonen.
Rakastu.
Esiinny yleisölle suurella näyttämöllä.
Ole mahtava opettaja.
Neljätoistavuotiaana Brett Bohlinger teki listan unelmistaan, rypisti
sen ja heitti roskiin. Hän ei tiennyt, että äiti poimi listan ja säästi
sen.
Kun äiti kaksikymmentä vuotta myöhemmin menehtyy, Brett saa
järkytyksekseen kuulla, että äiti on testamentissaan asettanut ehdon:
oman osansa miljoonaperinnöstä saadakseen Brettin on toteutettava
teiniaikaiset unelmansa. Miten hän muka voi hankkia hevosen
trendikkääseen ullakkoasuntoon? Opettajan ammatista hän ei ole
haaveillut enää vuosiin. Ja miten niin ”rakastu”, hänellähän on jo komea
ja täydellinen poikaystävä?
Äiti on aina ollut Brettin tuki ja turva, mutta nyt tyttärestä
tuntuu, että äiti oli menettänyt järkensä. Vaan entä jos äiti sittenkin
tiesi paremmin?"
Siinä ne ovat, kymmenen unelmaa, jotka vielä ovat toteutumatta...
Kirja oli mukaansatempaava ja lukemista teki iltaisin mieli jatkaa ja jatkaa varsinkin, kun mahtava yölamppu nimeltä täysikuu sattui noihin aikoihin paistamaan suoraa makuuhuoneeseen
Kahvi näyttelee hyvinkin merkittävää osaa joidenkin unelmien toteutumisessa...
Kuinkas sitten kävikään? Toteutuivatko kaikki unelmat? Sen saat kyllä itse lukea! Se kyllä kannattaa :)
Äidit ovat ihmeellisiä ;)
Lopuksi raotan vielä oman unelmaboxini kantta...
...ja jatkan unelmoimista :)
