365 kuppia kahvia: tammikuuta 2017

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tammikuun kirje

Vähän jäi viimetippaan tammikuussa tämä kirjeenkirjoitus. Mutta kyllä viimeisenä päivänä kirjoitettu kirjekin lasketaan!

Minulla oli oivallinen tilaisuus aloittaa aamu kirjeen kirjoittamisella. Ja kahvilla. Työt alkoivat vasta puolilta päivin, joten tuumasta toimeen...

Nyt alkaa olla valmista...

Kahvikin on loppunut...

Mutta tässä on valmiina postiin pistettäväksi vuoden ensimmäinen kirje!

Tammikuun kirje valmistui täsmälleen ajoissa :D

Joskus tuntuu, että viikonloppuisin tulee lennettyä sinne, tänne ja puuhasteltua sitä ja tätä. Joskus voisi olla vaan. Tämä viikonloppu oli sellainen viikonloppu, kun en tehnyt (melkein) mitään. Mukavaa!

Kirjahommia piti vähän tehdä. Järjestelin kaikki joulukirjani kaappiin, niin sitten sinne eivät kaikki kirjat enää mahtuneetkaan. Joistakin luovun, ne siirsin kirpparikasaan. Osa odottaa yöpöydällä -lukemattomia kirjoja. Lempikirjani otin kirjakaapin kätköistä silmäniloksi makuuhuoneen "tilapäiseen" kirjahyllyyn. Tilapäisyys on nyt jatkunut keväästä 2014. Hassua!

Lauantaina poistuin kotoa sen verran, että kävin yksillä Tupper-kutsuilla. Ihan pienen tilauksen vaan tein...

...ja ihan pikkusen vaan join kahvia. Herkullista!

Loppu viikonloppu menikin sitten tekemättä mitään! Tai no, katsoin Suomen Euroviisukilpailun (paras ei voittanut...) ja katselin matkakuviani vuodesta 2010 alkaen. Olihan niitä!

Kun viikonloppuna en tehnyt mitään, olo tuntuu vihdoin levänneltä ja toipuneelta. Mahtavaa!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Palaveri, postia ja pahvia...

...eikun KAHVIA!

Palaverissa oli paljon painavaa asiaa -vastapainoksi kevyttä huvitusta:

Palaverin lisäksi ehdin työpäivän aikana suunnittelemaan porukalla kevään virkistyspäivää, käymään työkamusen kanssa kangaskaupassa ja treenaamaan työporukan ja vapaaehtoisten voimin viikon kuusi spektaakkelia... Tehokasta.

Kotona odotti jälleen korttipostia <3

Matkalaukkuja Krakovasta Magdalta <3 ja ihana teekattaus (voisi noista kupeista juoda kahviakin...) Pietarista Heidiltä <3 Taas on posti-ilo-onnellisuus!!!

Voice of Finlandia, sukan kantatilkkua, Ukon tekemää ruokaa... Ja Akan keittämät iltakahvit :)

Voisi kai sitä perjantai-iltaa hullumminkin viettää...

Minun perjantai-iltani nyt vaan sattuvat enimmäkseen olemaan tätä sorttia ;)

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Zzz-päivät

Otsikko on lainattu yhdestä mainoslehdestä...

...mutta tätä olivat lauantai-iltani, sunnuntaini ja maanantaini... Alkuillan palelu, väsytys ja kuvotus eteni kuumeeksi ja oksenteluksi. Sitäpä minulle sitten kuului zzz-päivinä, lauantai-illasta sunnuntai-iltaan. Maanantai oli oireeton, mutta siinä vaiheessa selkä oli sökönä. Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun selkä ei tykännyt sairasvuoteella makaamisesta...

Tiistaina käväisin hoitamassa töissä pari tärkeää asiaa, vaikka selkä oli täysin juntturassa.

Kotiin päästyäni tuntui olevan kahviaika. Mummon pullapuodin kahvista oli jo sen verran aikaa ;)

Vapaaehtoistöitä viimeksi tehdessäni sain sieltä mukaani tällaista herkkua:

Pannujauhatus sopii hyviin pressopannulla valmistettavaksi, joten...

...pressopannu esiin!

Mittani on täynnä!

Ruoka ei vielä maistu...

Posti toi hurmaavan kahvihetken:

Kiitos Merja!!!

Keskiviikkona postiluukun kolina jatkui. Olin edelleen kotona toipilaana. Selkäkin alkaa jo tokeentua...

Keltaista ruokaa edelleen...

Kahvipostia <3 Kiitos Virpi!!!

Värityspostia <3 Kiitos Ritu!!!

Kevyiden kotitöiden (minulla on pyöräilystä vahvat jalat!) lomassa halusin katsoa jonkun leffan. Kahviaiheinen Café valikoitui tänään koneeseen

Olen sitä täällä joskus ennenkin kehunut.

http://www.imdb.com/title/tt1436572/

Zzz-päivät alkavat riittää! Tahdon takaisin töihin!!!

No, nukutaan nyt ensin yön yli ;)

Nainen joka unohti

Minäkö? Ei toki. Se on kirjan nimi, kerron siitä hetken päästä.

Minä olin lauantaina nainen joka muisti. Ja kokkasi. Ja shoppasi. Tapasi ystävän ja ja ja...

Kuopus ja Ukko olivat lähteneet tanssireissulle Kuopioon jo ennen kuin sika pieraisi. Ja päivän pakertamisen jälkeen Kuopus kavereineen palasi kotiin pokaalin kanssa. HYVÄ TYTÖT!!! <3 Hyvä Opisto ja opettaja / koreografi! Ja hyvä Ukko, kun kuskasit tyttöjä melkein 20 tuntia kestäneen reissun <3

"Menestystä Tanssiopiston ryhmille! Kuopion musiikkikeskuksella 21.1. järjestetty Polkuja-koreografiakilpailu keräsi ennätysosallistujamäärän; 91 koreografiaa ja yli 1000 osallistujaa. Aikuisten sarjassa palkittiin kolme teosta, joista kaksi Tanssiopistolta: Miia Elivuon ja Nyky EK-III:n Out of Patterns"...

Mutta tämä nainen aloitti kokkaamalla hyvän aamupalan itselleen ja Esikoiselle...

"Sikke Sumarin siskon" banaanilettuja näistä aineista -eikä yhtään sokeria!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä:
http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/reseptit/resepti/hanna-sumarin-kaura-banaaniletut

Kaksi kananmunaa ja yksi valkuainen... Tupperilla erottelu on helppoa kuin heinänteko :)

Kaurahiutaleita ja banaani...

Suolaa, leivinjauhetta, kardemummaa ja kanelia...

Ja sitten Tupperin Smooth Chopperilla...

...kaikki sekaisin

Uusi pannu esiin...

Tämmönen pikkunen <3

Sitten pannulle paistumaan...

...ja voi että tuoksuu ja näyttää hyvältä!

Ja kun letut oli (melkein) tasapuolisesti jaettu Esikoisen kanssa...

...oli aika ottaa lokosasti

Olen päässyt jo melko pitkälle Liane Moriartyn kirjassa Nainen joka unohti

Samalla nautiskelin kahvia ja Siken banaanilettuja...

Kaikkia kolmea lettua yhtäaikaa :)

"Alice saa kuntosalilla kovan iskun päähänsä ja – kymmenen vuotta eletystä elämästä katoaa. Äkkiä Alice on kolmen ventovieraan lapsen äiti ja eroamassa rakkaasta Nickistään. Sisko ei juuri puhua pukahda hänelle ja entiset ystävät välttelevät. Peili näyttää lisänneen hänelle 10 vuotta ikää, mutta karisuttaneen kiloja. Ja kuka peijakas on tuo raamikas komistus joka tulee Alicen kotiin johonkin sessioon? Entä kuka on Gina, jonka nimi lipsahtaa vähän jokaisen huulilta, mutta josta heti vaietaan? "

http://www.kirja.fi/kirja/liane-moriarty/nainen-joka-unohti

Australiassa juodaan jonkin verran kahviakin... Minun mielestäni oma kirja saa näyttää omalta kirjalta ja olla välillä vaikka hiirenkorvilla. Kahvijuttuja jälleen muistiin merkittynä...

Juuri, kun pohdiskelin näitä...

...niin voi kauhistus! Kahvini kellahti kumoon ja pitkin tarjotinta...

Ei hätiä. Nopea puhdistus ja santsikuppi kahvia :)

Kahvia on kirjassa edelleen vain sanoina...

Tuttuja tuoksuja...

Loistavaa luettavaa. Koukuttavaa ja soljuvaa. Kun vielä lisäksi Helene Bützown käännös on loistava, niin lukunautinto on varma.

Kertomus etenee, muisti ei meinaa palautua, mutta saamme koko ajan lisää tietoa Alicen elämästä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Alice kyselee ihmisiltä, joita ei muista. Lisää vihjeitä saa Alicen siskon kirjoittamista "kotitehtävistä" sekä blogista "Vanhemmasta päästä", jota kirjoittaa Alicen kunniamummi.

Vielä muutama sivu jäljellä...

Tässä kohtaa oli kuitenkin kirja laitettava sivuun, valmistauduttava kaupungille lähtöön ja uskaltauduttava ulos pakkaseen...

Olin sopinut tapaamisen yhden kaverin kanssa keskustaan. Olipa mukava nähdä, pitkästä aikaa! Kahvittelupaikaksemme valikoitui Mummin Pullapuoti, kaikki kahvilat tuntuivat olevan tupaten täynnä, mutta mummilla oli tilaa :)