Helmikuun lopussa talvi on parhaimmillaan. Ja minä alan viritellä viherpeukaloani... Mistäs nyt tuulee?
Tänä talvena on aivan kiitettävästi lunta, osa siitä on parvekkeellamme
Mutta sieltä penkasta pilkistävät ruukkuni!
Aloitin ystävänpäiväkimpustani... Tästä on ollut iloa jo pitkään...
...ja nyt oksat ovat heränneet eloon:
Tässä minulle viherkasvi! Mutta mikä tämä on???
Paikka olojuoneessa
Ja sitten ruukkukasvien kimppuun!
Tämä rönsylilja on 20 vuotta vanha, äidiltä saamastani poikasesta kasvattamani. Ja huonossa kunnossa. Kun sitten aloin vaihtaa multaa, niin koko kasvi napsahti irti juuristaan...
Tämä jäi jäljelle...
Vanhassa uuden alku...
Toinen samanikäinen rönsylilja on huomattavasti enemmän elossa
Siitäkin napsin osia lasiin juurtumaan
Kauneusleikkaus ja mullanvaihto...
...ja meillä on nurkan kaunistus!
Yli 20-vuotias kultaköynnös elää nyt jo neljättä elämäänsä. Se on ollut monen metrin pituinen ja tiukasti seinissä kiinni. Toisella kerralla se on roikkunut ja kiemurrellut kirjahyllystä. Ja kaikkea siltä väliltä. Tämä on vielä ihan juniori ja kaipasi vain lehdiltä pölyjen pyyhkimistä ja vähän lisää multaa ruukkuun
Kahvipensaan juurella...
"Kukkamullan pinnalle muodostuva valkea aines on kasteluveden ja lannoittamisen seurauksena multaan kerääntynyttä kalkkia ja/tai suoloja."
Kalkit ja suolat pois mullan pinnalta, uutta multaa tilalle, lehtien pyyhkiminen ja kuivien lehtien karsiminen...
...ja esiin tuli aivan uusi verso:
Kirpparilta pari vuotta sitten ostamani juoru on hyvin kasvanut, mutta viime aikoina riutunut...
Totaalinen uudistus juorulle: vain nämä oksat jäivät jäljelle ja pääsivät juuriaan kasvattelemaan
Uusien juorujen aika!
Näin raikkaaksi muuttui vihreä nurkkani!
Makuuhuoneessa elävät omaa elämäänsä rakkaat piikkikruununi
Vasemmanpuoleinen on vuoden vanha, pistokkaista kasvattamani. Se ei kaivannut kuin vähän lisää multaa. Oikeanpuoleisen olen saanut 3 vuotta sitten entiseltä työkaverilta. Sillä alkoi olla ahdasta...
Olisi ollut helpompaa, jos olisin muistanut kastella jo edellispäivänä, nyt oli vähän liian kuiva ja irtonainen multapaakku, mutta kyllä se siitä...
Yksi verso jouti lähteä...
Multaa on hyvä aina välillä möyhiä, siksi ystävänpäiväkimpun koriste sai uuden paikan piikkikruunun ruukussa. Suihkuttelin piikkikset suihkupullolla, siitä ne tykkäävät.
Ja sitten omalle paikalleen, ikkunan eteen. Sisemmällä huoneessa piikkis ei viihdy.
